..ja kevennykseksi vähän huumorimusaa lopussa. Hieno otsikko, eikö?
Jahti
Ajoin pakoon Saatanaa!
seuraavaa itkien pelkoaan
Mies kun pohjimmaisillaan
löytää juuret, puhtaan pahuuden
Katsoo silmiin suoraan,
..näkee minuuden.
Juoksin karkuun Saatanaa,
kuin verikoira hän jahtaa
jääräpäänä tauotta jatkaa
Saavuttaa, katsoo silmiin
- Takaisin tahdon viattomuuden?
Kuulen naurun Saatanan,
kippurassa pidellen mahaa
- Niin murjaisit mojovan,
saat sielusi vielä pitää..
Hymyilen, teen virheen
alkaa jahti uudelleen.
Sus’110622
Suudelman jos saisin?
Tunsin huulillain suudelman
niin hellän ja pehmeän, virvoittavan
Kosketuksen kauniin, ihanan,
vanhan miehen fantasia, ah, unelman
Ken toteutti juuri? Tuumin,
ja silmäni aukaisin
Koskaan ikinä milloinkaan!!
ole säikähtänyt, sielu väristen,
vieläkin todistaen, sävärit saan!
Katsoin silmiin silmättömiin
Kuoleman mustiin syvyyksiin,
niin kylmä, niin lopullinen, kadotukseen..
ja laukaisen!
Raketin kohden kantta taivaan
lävistäen ja pimeyteen
mustimpaan iänkaikkiseen
avaruuteen, polkuun uuteen!
Morfeuksen luvalla, sadalla proopuskalla
unien ohituskaistoilla, vauhdittomilla nopeuksilla:
- Liidän, kiidän, elän, kuolen.
Olen.
Sus’110622
Olen usein kohdannut tilanteen jossa joku lukee kirjoittamiani runoja ja kun tulee vastaan muutama tuollainen kuin yllä, niin huolestuvat ja saavat päähänsä ajatuksia, lukevat rivien välistä ja tulkitsevat minun olevan viittä vaille vainaa oman käpälän kautta.
Ovathan ne synkkiä, käsittelevät kuolemaa, elämistä, olemista... eksistenssiä noin yhdellä sanalla sanottuna. Silloin ei liidellä pintavesissä vaan möyrytään syvällä, pimeässä ja tutunomaisessa tuntemattomuudessa, eli itsessään.
Itselle nimittäin reaktio näihin runoihin on enemmänkin siinä että nyt olen ajatellut tuosta asiaa ja voin siirtää sen sivuun ja miettiä jotain muuta. Ikään kuin asia käsitelty, seuraava. Jos siis kirjoitan oikein rankkaa niin minulla on silloin kevyt meno, niin kevyt että uskaltaa käydä niissä pimeissä, ahtaissa paikoissa omassa päässä eli negatiivisissa muistoissa, kokemuksissa. Sillä helpointa lopulta on kohdata asiat, käsitellä ne ja siirtyä seuraaviin asioihin. käsittelemättöminä ne heijastuvat asioihin joilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa mutta kun se on käsittelemättä niin se "vainoaa", ikään kuin piippaa hälyä, automaattiasetus - Käsittele asia! Piip Piip!
Joten minulle runo tässä tapauksessa on asian loppukäsittelyasiakirja. Jos olisin itsetuhon tiellä, angstaisin huolella ja runoissa olisi sylillinen epätoivoa, rakkaudettomuutta, kaventuneita näköaloja ja toivon totaalista häviämistä horisontista. Kauhea olotila, olen sellaisessakin ollut hetken aikaa... . joskus, kauan sitten, viime vuosituhannella.
Vaan repäistään jotain hassua ja kivaa:
Hassua ja kivaa
Silitin kissaa havulla,
epäluuloisen katseen alla,
hyväksyvää kehräystä,
kivaa kuulla,
Lumoavaa jos transsiin,
langeta loveen täytyisi.
Kissan katse seuraa pistettä
valon leiki seinällä, lattialla
saa katin tasot ylös ja pian!
Sieppi vie, hauskaa!!
Vetää ylös, alas, sivulle, ilmaan
kuinka notkea olla voikaan
mikään elollinen niin kaunis
ja intonsa kikatuttaa
Kaikki seurueessa nauraa
kanssa kissan, ei kissalle!
Sinä iltana kissa silitettiin
noin sata kilometriä.
Hassunhauskankivat bileet,
kattibailut jälkinimettynä.
Miu;)
Sus'110622
Lopuksi ns. huumorimusiikkia, genre josta en juurikaan välitä, hauskan biisin tekeminen on nimittäin todella vaikeaa verrattuna rakkauslauluun. Jo pelkästä se että ne menee yleensä, tietty!, duurista, saa ihokarvat pystyyn.
Ruåttalaisten hommaa nää duurijolkotukset, kellään ole noin hauskaa -asenne puskee päätään. Vaan Kummeli-ryhmän kännilaulu on nii hiton ironinen että ei paremmasta väliä. Ja se ironiahan tunnetusti menee yleensä, vanhemman polven ainakin, ohi ja yli, otetaan tosissaan se mikä on laulettu. Kuin viranomaispäätös.
Antakaa määkin huuran, määkin oon kännissä!!!
Jopen Aattelepa ite on hieno biisi, en laske sitä huumorimusiikiksi, se vain on sarkastisen luovaa vittuilua ihan meille kaikille, sulla on harteilla pää, käytä sitä! Aivot on nimenomaan kehittyneet ongelmanratkaisuun.
Sellaisia mietteitä tänään.. tai siis 11. päivä näitä kirjoittelen, lauantai ja au paistaa, lähdenpä kaupungille, sosiaalinen olo kun purki yksinäisyyden hedelmiä "paperille".
Muksaa päivää,
Sus'
2 kommenttia:
Jokaisella on kaiketi oma tapa ilmaista itseään ja purkaa tunteitaan. Kirjoittaminen on yksi parhaista. Ja Jopen tekstit ja vitsit toimivat todella hyvin.
Näin on, hyvin summattu!
Jope on. Tai oli. R.I.P.
Lähetä kommentti