Viikon 36 krapusanat ovat pöytä, turvoksissa, vahinko.
Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Susun blogissa
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki Susun Blogiin
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.
- Se oli vahinko! huusi pojankoltiainen kun astuin puodin puolelle takahuoneesta. Vilkaisin, nähden myyntipöydän kaatuneen.
- Noh, kuinkas se nyt noin? Kysyin ystävällisellä äänellä ja poika rauhoittui.
- No kun mä kurotin saadakseni tuon viirin tuolta seinältä ja sit.. se kaatui. Nilkkansa oli turvoksissa vaan poika tuumi sen olevan ei mitään.
- Kaskas, tiedätkös, tuo on vanha viiri! Se on peräisin Viipurista jossa Sudet alunperin perustettiin, vuonna 1912..
- Se on niin hieno, tykkään susista...missä se Viipuri oikein on? Ja pelaako ne vielä? Samassa puhelimensa soi: -
- Tulen ihan heti. Ruokaaika, poika selitti, huikkasi oven suusta:
- Saanks tulla huomenna?
- Toki. Mies hymyili pitkästä aikaa, leveästi
Yhteys syntyi ja kunhan nyt joku pönttö ei mene sekoilemaan mitään pedofiili-juttuja niin vanhalla miehellä on paljon kerrottavaa pojalle, antiikkikauppias kun on.. . Oikeasti, ihmiset, nuoret varsinkin, tarvitsisivat enemmän sukupolvien ylikokemuksia, niin että lapsi tuntisi aikuisia ja vanhuksia, Serkkuja, setiä, tätejä, iso-isiä jiiänee. Eikä niiden tarvitse aina olla verisukulaisia, se kun ei takaa mitään.
Sus'
12 kommenttia:
Mukava tarina, vaikka nilkkaan sattuu. Tuollaiset viirit ovat kyllä hienoja.
Ihana vanha mies! Kyllä, juuri tuollaisia ihmisiä lapset ja nuoret tarvitsevat, kun elämä on antanut sitä viisautta ja lämpöä.
Hyvä asetelma. Tiedon ja kokemuksen siirtäminen jälkipolvelle, olkoon sitten vaikka naapurin poika tai tyttö, on todella hieno teko. Hyvässä hengessä vielä.
Kiva kun on tuollaisia vanhoja miehiä. Sortuu jopa hymyilemään :)
Onneksi jammut ovat marginaalinen vähemmistö. Enin osa ihmisten kohtaamisista on sittenkin ihan hyviä ja hyödyllisiä.
Hmm, ilmankos tuo logo on niin tutun näköinen. No sehän onkin kouvolan susien logo.
Hieno tarina - ja kyllä, juuri tuollaisia vanhoja, vanhempia, miehiä tarvittaisiin enemmän.
Itse olen ollut onnekas, kun olen saanut elää arkea vaarini kanssa, lapsuudessa oli myös muita eri-ikäisiä aikuisia miehiä, joilta olen oppinut paljon.
Sami; Jep, sama seura siis, pelaanko ne nyt kolmosessa ja laji vaihtunut mutta Sudet jolkotlee, jo 110 vuotta!!
Kiitos komenteista!
Hyvä ja antoisa nuoren ja vanhemman kohtaaminen. Molemmille jäi hyvä mieli, ehkä tarinoivat seuraavanakin päivänä.
Sattuuhan niitä vahinkoja mutta pian unohtuu kun muut asiat tulee mieleen
Asenn vähän kuin Kaurismäen elokuvasta Le Havre
Hyvä lwffa, kiitos kommentista, olen otettu!
Lähetä kommentti