03 maaliskuuta 2023

Krapu 9/23 Mitäs läksit, Pirkka-Pekka utsi aikoinaan telkussa oudolla äänellä

Katutason huoneustot täyttyivät pienistä putiikeista, Kaikenmaailman Napeista aina Kuusamon Kuksa e& Puukko Oy:hyn. Kuhina sunnuntaisin täytti autoliikenteeltä kielletyt kadut ikkunaruutuostoksilla olijoista ja turisteista. Liikkeiden hintataso pakotti paikalliset yleensä kauempana sijaitsevaan Megalomania-Markettiin jossa löytyi kuulema miljoona myyntiartikkelia.


Pakkomielteisesti Johannes Mielityinen laski myytäviä tavaroita. Hän oli päässyt lauantaina ensimmäiseen sataan tuhanteensa, ja jatkoi laskemista tyytyväisenä. Samassa hän huomasi että työntekijät poistivat tavaroita sijoittaen tilalle vain yhtä tuotetta. Kysyttään asia, harmistus lasketui kuin verho mielensä eteen, saaden miehen tokaisemaan: - Pieksämäkisen synnin juuri ja alkusyy sentään… , Johannes mutsi poistuen Megalomaniasta. Tiedon tuskaa lisäävä huomatus kuuulutti Johanneksen päässä: Mitäs kysyit, meni tekemiset loppuvuodelta…. .


Siinäpä krapulaiseni...öö.. kraapaisuni ;D  Krapulaa en ole tavannut ainakaan puoleentoista vuoteen;)

Tässä yksi teksti kun tuli mieleen metsästä.. :


Metsä on niin kaunis, elämänsä kohina sammumaton

Tulvien kevät räjähti keskelle talven pysähtyneisyyttä. Sieluni huokaisi onnessaan, mieli lepäsi, ajatus häipyvä vei mennessään ajantarkkailun, turhan parranpärinän ja mielenhäiriöt, ulkopuolisuuden. Metsä sulki sisäänsä uuden asukkaansa, otti osakseen, jakoi omansa, kaikkensa kantoi jalkain juuriin, ihmisen. Joka hymyillen liversi linnuille, huhuili pöllölle ja jopa ulvaisi lailla suden. Metsä oli luottavainen uuden eläimen esitykseen, ja toivotti tervetulleeksi sinetöimällä päivän tuhannen värisävyn auringonlaskuun.

Kului kevät, kesä kuleksi, kuivasi metsän. Keskikesän juhlaan valmistautuva metsänväki oli pakkomielteisen riemun vallassa.

Juhlan korkein hetki, se kaunein sekunti, kun päivä kääntyi lakipisteellään, ja metsänväki remahti juhlahumun huutoon ja riemuun, vaikeni väkivaltaisen äkisti. Tunnelman tuhosi tuhannen väkevästi metsätyökoneiden armadan ilmaantuminen kolinoineen, dieselin käryineen. Kaikenlaista katkojaa, karsijaa, pätkijää ja purijaa löytyi koneiden seasta, kaikki likaisen keltaisia, kuskeinaan hurjia partasuita, pelkäämättömiä petoja, peräkammarin kauhukakaroita.

Ei auttanut lintujen liverrys, hätäiset huhuilut pöllöjen, hirvien huolestunut mölinä, ei edes suden ulvonnan sisältämä kaipaus, ikävä, suru ja murhe tulevasta. Koneet käynnistyivät kuuroin korvin, metalliketjujen kolinan saattelemana alkoi totaalinen hävitys, myllerrys, tuho!... , ja tuhansien eläinten kotien täydellinen lanaus maisemaan.

Partiopojan seuraavan viikon kävelymatka katkesi kyyneliin, ahdistuneeseen huutoon sisällään, sielunsa itkuun... :

 - Miksi, oi miksi?????

Edellinen tapahtui oikeasti kun olin 14 vanha. käveltiin perinteistä polkua lippukunnan mökeille ja äkisti oli raapaistu 500 m x 200 m metsää puineen, jäljellä olivat vain kuormaajien ym. vempeleiden jättämä täydellinen maankääntö. lyllä iski todellisuus, "tehometsätalous" tunteisiin, muista itkahtaneeni kyyneleen, pari, niin pahasti riipaisi rinnasta.

Elämä läimii ajoin lujalla kädellään ja molemmille poskille;)

Hyvää viikonloppua!!,




Sus'



PAHA - Raiskattu, hakattu maa


5 kommenttia:

Jael kirjoitti...

Tavaroiden paljous saa pään sekaisin..
Suomen kevät on kyllä niin kaunis kun luonto herää horroksen jälkeen☘️🌲🍀🌱

SusuPetal kirjoitti...

Ei noissa kivijalkakaupoissa valitettavasti ole varaa käydä, askeleet käyvät siis supermarkettiin.
Tavaroita on aivan liikaa, niin kaupoissa kuin kotona.

AilaKaarina kirjoitti...

Vältän kaikkia kauppoja niin paljon kuin mahdollista! Ostan vain pakollista, ja mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä vähemmän huomaan tarvitsevani kuin vain ihan sitä pakollista, jota todellakin saa myös kirppiksiltä ja ystäviltä, kuten vaatteita :D. Kivijalkakaupat ovat toki niitä, joissa olisi kiva käydä vaikka vain katselemassa, mutta hintataso on turhan korkea. Marketteja taas inhoan. Vain kirjakauppoja rakastan.

aimarii kirjoitti...

Mukava krapu.
Katutason putiikeissa on joskus kiva piipahtaa, mutta en pysty ostamaan sellaisista oikeastaan mitään. Hinnat hipoo taivaita.
Kirjoituksesi metsästä on kaunis. Ikävää on minunkin mielestäni laajat tyhjiksi hakatut metsäaukiot. Surullista katsottavaa.

Sus' kirjoitti...

Sanos Aimarii muuta, hinnat hipoo pilviä..paitsi divarisaa, onneksi on vakioasiakas siellä nii saa alennuksia kohtuu hyvin. Olen tehnyt diilin että kysyn aina sieltä ensin, sit vasta jos ei löydy niin muista divareista, tori.fi jne.. .

Värihaaste - keltainen

 Koitti kevään väreistä suosituin, puskea esiin läpi hangen!! Kohtalonsa säälityin, tunsin kuoleman hallan, aamuöisen,  vievän kaiken kasvan...