Vuonna 2019 tänä aamuna kello 8, heräsin ja sanoin:
- Nyt se on loppu! Ajatuksena, vaiti, jatkui: Ai mikä on loppu? ... niin, viinanjuonti on loppu, kännihakuinen, nii joo.. ai on vai? Päätin jouluna 2017, vajaa kk ennen viis'kymppisiä, että kännien vetäminen saa loppua. Olin puntaroinut kylmän viileästi, selvinpäin, että mikä tässä maailmassa, elämässä on se minkä tekemisestä minä nautin kaikista eniten? No ajattelu. Ja siihen tarvitsee toimivan muistin. Alkoholi taasen tyhmentää nimenomaan muistin kautta, ei vaan enää muista samoja asioita kuin aiemmin sillä tieto varastoituu soluihin ja alkoholi lanaa joka ryypyllä muutaman satatuhatta solua. Ties mitä arkistoja. On ollut kokemuksia, tapauksia että muistaa että on tiennyt oikean vastauksen aiemmin, mutta sitä tietoa ei nyt vaan enää löydy. Mihinkähän lie hävinnyt ja miksi.. juujuu! Joten peli oli selvä, tapa itsesi tai lopeta juominen. (olen käyttänyt tuota -taktiikkaa jo vuosikymmeniä, mitä sitä tuhlaamaan aikaa.. aina on löytynyt parempaa tekemistä, tosin kaksi kertaa pää