Runot 5.9.22 -->

Runojen (osan 8sta) päivämäärät ovat aikaisempi, tuo 5.9. tulee julkaisupäivästä:

Kuolleen kissan kertomaa

Kuollut kissa, eilinen katti, kurinat, kehruut vaienneet

viulun lailla, kielet poikki, sävelet soimatta jää!

Musta kissa, paholaisen katti, turmion tuojaa paenneet

hullun lailla, mielet rikki, sodan läpikäyneen pää

ei kestä, ei korjaudu, ei niin mitään!

    Pahan toi, esiin manasi, nosti helvetistä valoon!

    Putin loi, käyttöön leimasi, ovenvartijaksi taloon..

        Demonin kaikkein kauheimman -

                Kuoleman Enkelin korjaamaan

                    Sieluja tuomittuja hakemaan

                        Viikate niittää, siitä vaan!

    Viattomat ensin, syyttömät on seuraavat

    vanhukset voimattomat, suloiset sylivauvat

    Risteilee ohjus, taivaalta syöksee

    tulenlieskansa, elämän nielee

    Raivon ja vihan, jääkylmän katkeruuden

    Surun ja murheen, turhautuneisuuden

    muuttaa taistelutahdoksi, takoo aseiksi

    vastarintaan ikuiseen, valmis on yksi, kaksi..

            kansalaiset kaikki!!

                    Kunnia on Ukrainan!

Sus’020922

 Kuono kohden kuolemaa

Selvä suunta, polku jolkotella,

Reitti sovittu, etukäteen katsottu

Nyt tiedän mitä teen!

Ensin tämä, sitten tuo

Hankin nämä, seuraavaks' nuo

Hakeudun sinne

missä maa, rinne

Kolon hobitinomaisen, pesän

Sujeksellen koti, talven, kesän

Ympäri olla, asustaa

elämäänsä elää, sitä rakastaa

Lukitut teot, tehtävät työt

Lopettaa huonot, pois-oppia pahat

sitten olla, olla vaan

elämää elää, rakastaa

sitä, ja aloittaa tuumimaan

miettimään, kelaamaan..

kuolemaa.

Miten tulee, minne vie

entäs  jälkeen, jatkuuko tie

?

Runotosrtai:

Kello 03.37;29

Levottomuus pukee vaatteet vetää kengät jalkaan

kävellessä tähdet vilkkuu sirppi kuun ja taivaan

kansi kattona miehen mietteiden.

Kadoksissa sanomaton etsinkö vai vastaan

vaeltaessa kohtaan katseen lukkiutuvan silmät:

sinä! Tunnistan sydämeeni talletan.

Yön hiljaisuus ympärilläin humisee huoleton

huominen jo kurkkii kautta kuun onneton

vain poika polo odottava, rauhaton.

(kieltää kaiken)

- Rakkaudeton ole en, en myöskään onneton

ponneton ehkä hetken huokaus, huoleton jo

hetkessä seuraavassa, sinä, sinunko? On tuo

tunne tuoksu jälki jota koskaan katoamaton

käyttää muut, ei voi, pysty edes tunnista

täydellisyyttä joka liekin leikkiin saa

kunhan kaksi me vain kohdataan…

Saan runon rivit ojennukseen, toimimaan!

(Tasan.)

Runotorstai:

 Eikö minua oikeasti rakastettukaan

Ruosteen kukan raiskaama, kaunistama, rottamainen -

vanha "tee-voortti!, makaa pellon reunassa, kuolemaan jätetty

hyljätty menopeli joka pitkin maanteitä uljaasti aikoinaan

halkoi tuulta, nieli kilometrejä, söi bensaa ja antoi vapauden!!

Rikotut ikkunat, väännetyt metalliosat, spraymaaliatörkeyksineen

kurja kohtalonsa, arvostetusta arvottomaksi, roskaksi heitetty

jätetty, irtisanottu, syrjään siirretty, tieltä uuden ystävän parhaan

...lyö metallisydämensä tyhjää, pissapojan vuoto kuin  kyyneleet poskillaan

- Saat satasen jos viet pois silmistä, heittää vanhaisäntä nuorelle klopille

ostamaan tulleelle, tarttuu tarjoukseen, talliinsa kuljettaa

Kuiskaa autotallin hämäryyteen, valot sammutettuaan:

- Kyllä, kyllä sinua oikeasti rakastetaan!!

Sus'230922

Runotorstai:

 Syys

Kuin hautajaisissa , kuljen viimassa,

kasvit vihreät kellastuu.

Pois leijuvat, keijujen kuvat,

on aika nukahtaa.

Lakastuu, pakastuu, oi syyskuu!!

Uneen vajoten, luonto lepoon

huokaukset tarttuu 

leuat sijoiltaan.. ,

voi kun seurata esimerkkiään. 

Nukahtaa, uneksia, oi syyskuu... . (hyss)

Asvaltti märkänä kiiltää,

jälkeen sateen, viiltää

rintaa viima, tuoksu tulevan

talven kylmyys luihin käy

Paleltaa, väsyttää, oi..hhoijaaahh.. , syyskuu.

Sus'190822

Runotorstai:

 Norsun aivastus

Kapula lentää, ruutu säröilee

yhteys katkoo, mies hajoilee

    Tavaransa kärsii, saavat kokea

    Angstin ja raivon, kettua hokea

        saa sen sadasti!!

Kuristuu hiiri, häntäänsä omaan

peecee hajoo, särkyy niin somaan

    läjään jonka taiteellisuus aukeaa

    vasta kun haulit osuu, ase laukeaa

        kuin norsun aivastus!!

Lauhtuu viimein, tuhoja vilkaisten

-Tästä tilille, teen valituksen!!

Internetin -Kettu!! -keksijälle!!

31.072022

Jos ei äsken vielä pelottanut niin mitenkäs tämän hypoteesin jälkeen?

Kaappasin vallan, sen peräkonttiin pakotin

Vein metsän piilopirttiin, sinne sen vangitsin

    Alkoi hämmentynyt etsintä, 

    ei ollut kellään valtaa toiseen,

        käskeä, komentaa.. .

Kaikki vallattomina,

alkoivatkin nauraa!

Taottiin aseista

kuokkaa ja auraa!

Ei enää motivaatiota sotimiseen,

saalista, palkintoa tavoiteltavaa

eikä sen tähden siis,

myöskään ketään... 

tapettavaa.

Niin sujui elo ihmisen

kaikessa rauhassa, taimet kasvaen

Viisaus kukki, älyn kirkkaus -

avaruuteen loisti, galaxin nurkkaus!

    Vaan Valta mökissään,

    höperöityi nälissään,

    ja vaivas' vankeus - 

    sen karu ankeus -

    laittoi karkaamaan, 

    juoksee vapaana!!.

Etsii käyttäjää, kaikki valta päällä maan.. .

Sus'31.07.2022

 Tiedän, uskon

Asiat jotka tiedän,

todet seasta väärien,

pohtimalla

poiminut. 

Omin aivoin,

lihaksin;

mi’ kuulasta löytyy,

välistä harteiden.

Uskon toki minäkin.

Uskon niin että itkin,

viimeksi

viistoistasena.

Uskon voimalla

ei ou tarvinna!

kyynelkanaviaan,

aakasta.

Silmiänsä rasittaa,

suljen ne! aistien..

..muilla sen verran

enemmän, ettei katsoa,

avata, kuljen, matkaan.. .

(käy..n)

Mielen tietä,

miellyttävää.

Sus’050822