Runojen (osan 8sta) päivämäärät ovat aikaisempi, tuo 5.9. tulee julkaisupäivästä:
Kuolleen kissan kertomaa
Kuollut kissa, eilinen katti, kurinat, kehruut vaienneet
viulun lailla, kielet poikki, sävelet soimatta jää!
Musta kissa, paholaisen katti, turmion tuojaa paenneet
hullun lailla, mielet rikki, sodan läpikäyneen pää
ei kestä, ei korjaudu, ei niin mitään!
Pahan toi, esiin manasi, nosti helvetistä valoon!
Putin loi, käyttöön leimasi, ovenvartijaksi taloon..
Demonin kaikkein kauheimman -
Kuoleman Enkelin korjaamaan
Sieluja tuomittuja hakemaan
Viikate niittää, siitä vaan!
Viattomat ensin, syyttömät on seuraavat
vanhukset voimattomat, suloiset sylivauvat
Risteilee ohjus, taivaalta syöksee
tulenlieskansa, elämän nielee
Raivon ja vihan, jääkylmän katkeruuden
Surun ja murheen, turhautuneisuuden
muuttaa taistelutahdoksi, takoo aseiksi
vastarintaan ikuiseen, valmis on yksi, kaksi..
kansalaiset kaikki!!
Kunnia on Ukrainan!
Sus’020922
Kuono kohden kuolemaa
Selvä suunta, polku jolkotella,
Reitti sovittu, etukäteen katsottu
Nyt tiedän mitä teen!
Ensin tämä, sitten tuo
Hankin nämä, seuraavaks' nuo
Hakeudun sinne
missä maa, rinne
Kolon hobitinomaisen, pesän
Sujeksellen koti, talven, kesän
Ympäri olla, asustaa
elämäänsä elää, sitä rakastaa
Lukitut teot, tehtävät työt
Lopettaa huonot, pois-oppia pahat
sitten olla, olla vaan
elämää elää, rakastaa
sitä, ja aloittaa tuumimaan
miettimään, kelaamaan..
kuolemaa.
Miten tulee, minne vie
entäs jälkeen, jatkuuko tie
?
Runotosrtai:
Kello 03.37;29
Levottomuus pukee vaatteet vetää kengät jalkaan
kävellessä tähdet vilkkuu sirppi kuun ja taivaan
kansi kattona miehen mietteiden.
Kadoksissa sanomaton etsinkö vai vastaan
vaeltaessa kohtaan katseen lukkiutuvan silmät:
sinä! Tunnistan sydämeeni talletan.
Yön hiljaisuus ympärilläin humisee huoleton
huominen jo kurkkii kautta kuun onneton
vain poika polo odottava, rauhaton.
(kieltää kaiken)
- Rakkaudeton ole en, en myöskään onneton
ponneton ehkä hetken huokaus, huoleton jo
hetkessä seuraavassa, sinä, sinunko? On tuo
tunne tuoksu jälki jota koskaan katoamaton
käyttää muut, ei voi, pysty edes tunnista
täydellisyyttä joka liekin leikkiin saa
kunhan kaksi me vain kohdataan…
Saan runon rivit ojennukseen, toimimaan!
(Tasan.)
Runotorstai:
Eikö minua oikeasti rakastettukaan
Ruosteen kukan raiskaama, kaunistama, rottamainen -
vanha "tee-voortti!, makaa pellon reunassa, kuolemaan jätetty
hyljätty menopeli joka pitkin maanteitä uljaasti aikoinaan
halkoi tuulta, nieli kilometrejä, söi bensaa ja antoi vapauden!!
Rikotut ikkunat, väännetyt metalliosat, spraymaaliatörkeyksineen
kurja kohtalonsa, arvostetusta arvottomaksi, roskaksi heitetty
jätetty, irtisanottu, syrjään siirretty, tieltä uuden ystävän parhaan
...lyö metallisydämensä tyhjää, pissapojan vuoto kuin kyyneleet poskillaan
- Saat satasen jos viet pois silmistä, heittää vanhaisäntä nuorelle klopille
ostamaan tulleelle, tarttuu tarjoukseen, talliinsa kuljettaa
Kuiskaa autotallin hämäryyteen, valot sammutettuaan:
- Kyllä, kyllä sinua oikeasti rakastetaan!!
Sus'230922
Runotorstai:
Syys
Kuin hautajaisissa , kuljen viimassa,
kasvit vihreät kellastuu.
Pois leijuvat, keijujen kuvat,
on aika nukahtaa.
Lakastuu, pakastuu, oi syyskuu!!
Uneen vajoten, luonto lepoon
huokaukset tarttuu
leuat sijoiltaan.. ,
voi kun seurata esimerkkiään.
Nukahtaa, uneksia, oi syyskuu... . (hyss)
Asvaltti märkänä kiiltää,
jälkeen sateen, viiltää
rintaa viima, tuoksu tulevan
talven kylmyys luihin käy
Paleltaa, väsyttää, oi..hhoijaaahh.. , syyskuu.
Sus'190822
Runotorstai:
Norsun aivastus
Kapula lentää, ruutu säröilee
yhteys katkoo, mies hajoilee
Tavaransa kärsii, saavat kokea
Angstin ja raivon, kettua hokea
saa sen sadasti!!
Kuristuu hiiri, häntäänsä omaan
peecee hajoo, särkyy niin somaan
läjään jonka taiteellisuus aukeaa
vasta kun haulit osuu, ase laukeaa
kuin norsun aivastus!!
Lauhtuu viimein, tuhoja vilkaisten
-Tästä tilille, teen valituksen!!
Internetin -Kettu!! -keksijälle!!
31.072022
Jos ei äsken vielä pelottanut niin mitenkäs tämän hypoteesin jälkeen?
Kaappasin vallan, sen peräkonttiin pakotin
Vein metsän piilopirttiin, sinne sen vangitsin
Alkoi hämmentynyt etsintä,
ei ollut kellään valtaa toiseen,
käskeä, komentaa.. .
Kaikki vallattomina,
alkoivatkin nauraa!
Taottiin aseista
kuokkaa ja auraa!
Ei enää motivaatiota sotimiseen,
saalista, palkintoa tavoiteltavaa
eikä sen tähden siis,
myöskään ketään...
tapettavaa.
Niin sujui elo ihmisen
kaikessa rauhassa, taimet kasvaen
Viisaus kukki, älyn kirkkaus -
avaruuteen loisti, galaxin nurkkaus!
Vaan Valta mökissään,
höperöityi nälissään,
ja vaivas' vankeus -
sen karu ankeus -
laittoi karkaamaan,
juoksee vapaana!!.
Etsii käyttäjää, kaikki valta päällä maan.. .
Sus'31.07.2022
Tiedän, uskon
Asiat jotka tiedän,
todet seasta väärien,
pohtimalla
poiminut.
Omin aivoin,
lihaksin;
mi’ kuulasta löytyy,
välistä harteiden.
Uskon toki minäkin.
Uskon niin että itkin,
viimeksi
viistoistasena.
Uskon voimalla
ei ou tarvinna!
kyynelkanaviaan,
aakasta.
Silmiänsä rasittaa,
suljen ne! aistien..
..muilla sen verran
enemmän, ettei katsoa,
avata, kuljen, matkaan.. .
(käy..n)
Mielen tietä,
miellyttävää.
Sus’050822
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti