Nopeasti arvioituna on kertynyt kuutisen sataa sarjakuva-albumia. Jos en olisi yhtään joutunut myymään, tai vaihtanut, niin niitä olisi kahdeksan sadan paikkeilla. Näillä pärjäisi jo, silti lisää pitää saada!! ;) Tarkoitan pärjäämisellä sitä, että sitten kun koen niitä olevan riittävästi, alan alusta ja luen kaikki, sitten taas alusta. Joten niitä pitää olla että kierto on riittävän pitkä.
Vasemmalla hyllyssä pelkästään Korkeajännitys -pokkareita, noin sata, eli kun jokaisessa on
neljä tarinaa niin onhan niitä, sotajuttuja... . Lisäksi sotaan liittyviä löytyy kymmenisen muuta, erikoisjulkaisuja ja Suomen sotien erikoispainoksia. Oikealta puolen löytyy kahdesta hyllystä noin 450 erilaista albumia: Ankkaa, Lucky Lukea, Asterixeja, Ahmed Ahnetta, Viivi&Wagner (tämä viimeisin hurahdus joka on tuottanut hyllyyn kymmenisen albumia).. .
Oikealla uusin hankinta, vasemmalla mainittuja sota-aiheisia sarjiksia.
Näillä saisi varmaan yläasteen oppilaille ujutettua historian tapahtumia.
Milo Manaran Kultainen Aasi on yksi hienoimmista mitä löytyy, myös mint 4.5 kunnossa (max5). Outouksia on tullut vastaan, mm. Morgan Kanesta tehty sarjis, olin onnesta lääpälläni kun sen löysin, en ollut sellaisesta kuullutkaan. Kane on ehdoton lännen sankari, Tex Willerin ohella. Näen aina Clint Eastwoodin kuvajaisen mielessä kun luen Morgan Kaneja ;) eli markan koneita ;D
Tämä on erikoinen! Kovakantinen ja A4-koossa, ikinä edes nähnyt aiemmin.
Pakkohankinta tällaiselle keräilijän alulle ;)
Battle -lehti on siis Englannin Korkkari ;P
Kamala Luonto -koukku on helpottanut, ei ole tarvinnut ostaa enää uusia, ja itseasiassa, on tullut niitä lahjoitettua vähän sinne sun tänne. Silti pitäisi yksi saada, se Ketun Oma Kirja, tahtootahtootahtoo!! AD/HD Ji-huu!! -kettu on sankarini!! Ahmed Ahneita puuttuu neljä kappaletta, ne täytyy hankkia! Ihanan reikäpäistä huumoria a la Coscinny ( Asterix, Lucky Luke) ja Tabaryn vauhdikasta piirrosjälkeä olen aina ihaillut, kerrassaan loistava yhdistelmä. Nemit tuli hankittua kahteen kertaan, olin jossain välissä rahaa vailla, ja myin ne pois, ostaakseni ne uudestaan kun kaipasin sarkastista otettaan. Tex Willereiden maxi-pokkareita jouduin myymään tuossa keväällä pari kymmentä, kyllä ketutti ja huolella, tappiota tuli satanen. Vaan minkäs teet kun rahaa tarvii ja muuta omaisuutta ei ole. Eikä siinä tilanteessa voinut lainatakaan, harmittaa vieläkin. Mut vaan vähän, en yleensäkään jaksa surra ja murehtia maahan kaatuneita, mitäs niistä, eteenpäin kun tuntuu kerran sydän lyövän, olen siis elossa!! Ji-huu!!
Myös nämä tuoreita hankintoja. Olen kuulunut Mustanaamio-kehoon, eli
niitä on tullut luettua jo ihan pentuiästä asti. V&W:tä yksi lisää, nyt 16.
Corto Maltesea piti hankkia yksi, kuriositeettina, myös Teräsmies-albumi löytyy,
ja muutaman muun sarjan yksittäiskappale, että on kokoelmassa syvyyttä.
Olen mietiskellyt että jätän sarjakuva-kokoelmani perinnöksi vaikka keskussairaalan, tai jonkun vankilan kirjasto-osastolle, onpahan ihmisillä hetken eskapismia, sarjiksen verran taukoa todellisuudesta.
Lukeminen tekee hyvää, onneksi sarjiksia ei voi tehdä äänikirjoiksi ;DD
Sujuvaa sunnuntaita,
Sus'
Let the Rain Come Down
Tämä Steel Woods poreilee pinnan alla, en osaa päättä onko hyvä vai ei,
on mulla ongelmat ;D Aika jykevä ääni laulajalla ja biisit karkaa helposti eeppisiin mittoihin. Jännää musaa, Straw in the Wind on loistava hitti!!
Vuoden 2022 Reino Helismaa -palkinto myönnettiin Mariskalle, wu-huu!! Meni oikeaan osoitteeseen!
Aiemmin tuon Työväen Sivistysliiton palkinnon ovat saaneet:
Reino Helismaa -palkinto on suuruudeltaan 5 000 euroa. Palkinto jaetaan TSL:n päättämänä ajankohtana 3–5 vuoden välein. Aiempia palkinnon saajia ovat Paula Vesala (2019), Heikki Salo (2014), Heikki Hector Harma (2009), Martti Syrjä (2004), Sauvo Saukki Puhtila (1999), Jaakko Teppo (1994) ja Vexi Salmi (1989).
Eli oikeaan seuraan päätyi. Mariska ja Vesala ovat tässä parin vuosikymmenen aikana sanoittaneet aika monta muiden esittämää hittiä ja omansakin ovat vallanneet kärkisijoja, varsinkin Vesala jonka musiikillinen lahjakkuus on mitä mittavin! (eikö Juice ole tuota palkintoa pokannut, outoa.. .)
Ensimmäinen biisi johon Mariskalta ihastuin on eka levyn Toisin sanoen, hittibiisi Anteex, oli myös ensimmäinen hip hop räp, trip -mitä tää nyt sitten onkaan - esiintyjä joka pääsi fanituslistalle:
Mariska - Anteex
Tykkään myös kun nostetaan kissoja pöydälle eli tässä biisissä se että mies on naissankari, nainen joka toteuttaa seksuaalisuuttaan on huora. Ärsyttävää kaksinaismoraaliasmia!!
Suden Hetki -albumilta täytyy soittaa Keinu jossa Mariska käyttää hienosti Eino Leinon runoa pohjana, tekee siitä uuden tulkinnan, kerrassaan hieno biisi/teksti:
Laitoin tekstivideon niin pääsette vertailemaan,
voi tuosta alempaa aukaista tuon Leinon alkuperäisen.
Lopuksi Mariskan isoin biisi, ja yksi parhaista tarinoista, eli Liekki! Pahat Sudet -yhtye toimii kuin se useasti mainittu junan vessa, ja huom! bändissä ei ole kitaristia, mitä nyt Mariska itse soittaa keikoilla muutamassa biisissä hieman taustoja. Tänä päivänä outoa, jopa ihmeellistä tuo kitaristiton orkesteri.
Liekki
"Kuinka niin polttavasta, tulee vain kädenlämpöinen"
Mariska on ollut alusta asti klassikko minulle, sillä hän on edelleen ainoa suomenkielinen räppäri/(trip)hip hoppari, jota kuuntelen säännöllisesti, siis niitä kolmea ekaa levyä. Onneksi laajensi ja uskaltautui ihan laulamaan-laulamaan räpätyksen lisäksi sillä Pahat Sudet on tehnyt kaksi albumia ja kolme seuraavaa sooloa ovat sisältäneet paljon hyvää musaa!! Onneksi osallistui Vain Elämäähän että pääsi lyriikoistaan osalliseksi koko kansa, ja sai ansaitsemaansa arvostusta.
Ei ole kovin montaa sanoittajana elantonsa ansaitsevaa ihmistä tässä maassa. Mariska on yksi tämän harvalukuisen joukon jäsenistä, ei tarvitsisi muuta tehdä vaan onneksi tekee ;D Mm. Suru on kunniavieras (Jenni Vartiainen) ja Mestaripiirros (Anna Puu, Egotrippi) on hänen tekstejään.
