Luin tästä I-S:n jutusta Martti Nybergin, ekonomi, tarinan ja hänen filosofiaansa.
Seuraava sai minut kirjoittamaan kohta esiteltävän tekstin ja tekemään päätöksen että teen ikään kuin sarjan, fiktiiviseen muotoon kirjoitettuja huomioita ja asioita henkisestä elämästä, kuinka minä olen ratkaissut eteen tulevia kysymyksiä, haasteita ja ideoita, filosofiaa ja etiikkaa, moraalia koskevia pohdintoja.
– Henkinen kehitys on ikuinen polku. On pakko pysähtyä, olla yksin ja hiljaisuudessa, jos haluaa nähdä maailman.
Ensimmäisenä tuli mieleen rehellisyys. itselle pitää olla rehellinen jotta jonkinlaista positiivista kehitystä on odotettavissa. Valhe jää jumittamaan ja jos se on aikaisessa vaiheessa väännetty ja sen päälle on sitten kasattu elämä niin horjuvalla tornilla asuu.
Seuraava "kohtaus" on hetkestä jossa päähenkilö, minä, on tekemässä päätöstä huumausaineen käytöstä, ja koittaa sitä itselleen perustella niin että se ei olisi narkkaamista vaan huumausaineen oikeinkäyttöä (eli sitä käytetään siksi että saavutetaan joku tila jossa pystyy tekemään jotain luovaa, esim. kirjoittamaan, ei siksi että paetaan todellisuutta). Oma käyttöni pysyy hallinnassa nimenomaan siksi että olen etukäteen päättänyt kuinka monta kertaa saa käyttää mitäkin vuoden aikana. Joka joulu teen tuon pohdinnan ja ohjaan asian niin ettei siitä tule taloudellisia vaikeuksia eikä mitään ongelmia virkamieskunnan kanssa. Nämä asiat nyt vain sattuvat kuulumaan minun polkuuni, jokaisella omansa.
En missään nimessä kehota ketään käyttämään huumeita, en todellakaan. Se on jokaisen oma päätös ja suoraan sanottuna 9/10 tekee väärän päätöksen. Kaiken maailman lapaset vetää kamaa ja sitten niiden psyyke on pitkin maantietä kun eivät ottaneet selvää mitä ovat tekemässä, halusivat vain vallitsevaa todellisuutta pakoon. pääsee, pääsee pitkälle mutta kuin olisi kuminauhalla kiinni niin joku päivä mätkähtää takaisin ja se se vasta on kolahdus. Herätä todellisuuteen. mitä ei lopultakaan pääse pakoon, se on elettävä.
Vaan asiaan, fiktiivinen lyhyt kirjoitelma, novellin pätkä, mikä lie kraapaisu ;)
Rehellisyys
-
Valehtelet!
Joku
sivupersoonistani haastoi minut.
-
Voit kyllä huijata muita ja olet jopa hyvä siinä, manipuloinnissa,
sanasi osuvat kuin satapäiset nuolet vaan älä nyt aikuinen mies
itseäsi koita kusettaa, siitä ei hyvä seuraa...
Ääni
vaikeni,
ja totesin sen olevan oikeassa, miksi moista edes koitin... .
-
Halut
ja himot, niistä johtuu suurin osa syistä joilla koittaa oikeuttaa
väärintekemisensä,
tuli vastuksena alitajunnasta, kuula toimi kirkkaasti, ajatus luisti.
Hairahduin
hetkeksi ihailemaan ajatusteni jälkiä sillä olin huolella
hankkinut psyykkeeseeni kestoa, ajatuksen juoksuun nopeutta, ja
päässyt pisteeseen jossa ajatukseni oli liikkuvaa kuvaa haju-,
maku- ja tunneaistien tuottaman datan täydentäessä kokonaisuuden.
-
Palaa asiaan, äläkä ihastele itseäsi sen peilin edessä..., tuli
kipakka, naisellinen, palautus todellisuuteen. Lienee syytä tässä
välissä selittää että olen monipersoonainen ihminen mutta en
silti ole skitsofreenikko, kunhan vain pystyn ajattelemaan itseni
useammalta eri kantilta, kääntämään itseni vastakohdakseni tai
muutoin vain tyystin erilaiseksi.
Tällaisen
mielen
hallintaan olen keksinyt termin demokraattinen
skitsofrenia,
eli kun ajattelen
asioita eri persoonieni kautta niin silti minä, itse, se kokonaisuus
mikä niistä koostuu, olen puheenjohtaja ja pj:n sana ratkaisee.
-
Hyvä on,
tuumin jatkaen:
-
Ei
siis ole mitään perusteltua syytä miksi ottaisin tämän
huumeannoksen mutta koska tekee mieli,
ja on käyttämättömiä resursseja..ööö..
-
Tälle vuodelle on sovittu 12 kertaa, nyt on maaliskuu ja kuusi
kertaa käytetty, jäljellä siis saman verran..
,
tuli kirjanpitäjältä, tuolta numeroita yli kaiken rakastavalta
versiolta minusta, salamana.
-
Niin
joten siis olkaa hiljaa valmistautukaa kiitämään seuraavat 12
tuntia noin 200% ylinopeutta... .
Pääni
vaikeni ja aloin väsätä vetoja.
Sus'