Saturday Classics 180323

 Sota jatkuu, Ukrainan jalo kansa kärsii. Miehet poteroissaan muodostavat sen selkärangan joka taipuu mutta ei katkea, he ovat sotureiksi, jos ei syntyneet, niin tehtävään kasvaneet. Kansan tahto on tärkein asia millä sodat voitetaan ja siksi Venäjä ei koskaan tule voittamaan tätä kamppailua sille se on tässä paha, se jolle karma kuittaa.

Sillä aikaa, sitä odotellessa, tukekaa Ukrainaa tässä taistelussa sillä jos he häviävät, seuraavana jonossa on Baltian maat ja Suomi, hullut ovat hulluja ja tällä hetkellä Venäjää johtaa yksi kaikkein hulluimmista. Ei kuulemma osaa edes nettiä käyttää, on siinä takapajuinen henkilö johtamaan maata jossa asuu 150 miljoonaa asukasta ja jolla on mittaamaton varasto ydinaseita.

Veljet, siskot, seisomme teidän kanssanne, ja ikuinen on oleva velka tästä veriuhrista jonka annatte!! 

Kunnia sankareille juoksuhaudoissa, kunnia Ukrainalle!

Брати, сестри, ми стоїмо з вами, і вічним буде борг цієї кровної жертви, яку ви віддаєте!!

Героям в окопах слава, Україні слава!

Dire Straits - Brothers in Arms (1985)

Through these fields of destruction
Baptisms of fire
I've witnessed your suffering
As the battle raged high
And though they did hurt me so bad
In the fear and alarm
You did not desert me
My brothers in arms

Lisää Klassikoita!

Sellaista, hyvää lauantainjatkoa,

Sus'

Terapiataidetta koko rahalla!!

 Eli mitä nuo maalit nyt maksoi, sanotaan että kympillä selviää... ;D

Narkomanian Tähti 2.0

Inspiraation lähteenä Tähtien Sodan

Kuolemantähti. Olen tällaisen tehnyt

joskus 2001-02, siitä tuo 2.0 -merkintä.

Jänniä taustoja taas löytynyt, rakennusjätelavoja kun olen käynyt kuikuilemassa. Öisin varsinkin jos tulee valvottua, on kiva lähteä kävelemään autioita katuja, haistela nukkuvan kaupungin viboja ja tsekata lavoja. Ihmiset kun heittää kaikkea toimivaa ja hyvää pois, ja sitten on tietysti nämä varsinaiset materiaalit eli maalaan aika paljon pakkausstyroksiin ja muihin vastaaviin. Nuo mustat missä ympyrä keskellä, laittoi heti luovuuden tulille, kolmesta kaksi onnistui siedettävästi.

Tämä on tuorein, olen ajoittain alkanut ahdistumaan maailmanmenosta ja omista toilailuista, ja se taas saa minut huolestumaan koska en ole ahdistusta joutunut aiemmin kokemaan, kaikenlaisia muita tunnekirjon negatiivisia mutta ei tätä, voihan paska..

Maailma ahdistaa!

(onpas harvinaisen paskoja kuvia, täytynee luovuttaa ja ostaa älypuhelin, saa sen kameran siinä ja onhan se jossain vaiheessa opeteltava, huoh...)

Luova tekeminen on sitten kivaa ja rentouttavaa!!

Mukavaa tiistaita,

Sus'

EXPRESS Yourself

Oikealla hetkellä Madonnakin toimii!½!

Henkinen kehitys - Rehellisyys

 Luin tästä I-S:n jutusta Martti Nybergin, ekonomi, tarinan ja hänen filosofiaansa.

Seuraava sai minut kirjoittamaan kohta esiteltävän tekstin ja tekemään päätöksen että teen ikään kuin sarjan, fiktiiviseen muotoon kirjoitettuja huomioita ja asioita henkisestä elämästä, kuinka minä olen ratkaissut eteen tulevia kysymyksiä, haasteita ja ideoita, filosofiaa ja etiikkaa, moraalia koskevia pohdintoja.

– Henkinen kehitys on ikuinen polku. On pakko pysähtyä, olla yksin ja hiljaisuudessa, jos haluaa nähdä maailman.

Ensimmäisenä tuli mieleen rehellisyys. itselle pitää olla rehellinen jotta jonkinlaista positiivista kehitystä on odotettavissa. Valhe jää jumittamaan ja jos se on aikaisessa vaiheessa väännetty ja sen päälle on sitten kasattu elämä niin horjuvalla tornilla asuu.

Seuraava "kohtaus" on hetkestä jossa päähenkilö, minä, on tekemässä päätöstä huumausaineen käytöstä, ja koittaa sitä itselleen perustella niin että se ei olisi narkkaamista vaan huumausaineen oikeinkäyttöä (eli sitä käytetään siksi että saavutetaan joku tila jossa pystyy tekemään jotain luovaa, esim. kirjoittamaan, ei siksi että paetaan todellisuutta). Oma käyttöni pysyy hallinnassa nimenomaan siksi että olen etukäteen päättänyt kuinka monta kertaa saa käyttää mitäkin vuoden aikana. Joka joulu teen tuon pohdinnan ja ohjaan asian niin ettei siitä tule taloudellisia vaikeuksia eikä mitään ongelmia virkamieskunnan kanssa. Nämä asiat nyt vain sattuvat kuulumaan minun polkuuni, jokaisella omansa. 

En missään nimessä kehota ketään käyttämään huumeita, en todellakaan. Se on jokaisen oma päätös ja suoraan sanottuna 9/10 tekee väärän päätöksen. Kaiken maailman lapaset vetää kamaa ja sitten niiden psyyke on pitkin maantietä kun eivät ottaneet selvää mitä ovat tekemässä, halusivat vain vallitsevaa todellisuutta pakoon. pääsee, pääsee pitkälle mutta kuin olisi kuminauhalla kiinni niin joku päivä mätkähtää takaisin ja se se vasta on kolahdus. Herätä todellisuuteen. mitä ei lopultakaan pääse pakoon, se on elettävä.

Vaan asiaan, fiktiivinen lyhyt kirjoitelma, novellin pätkä, mikä lie kraapaisu ;)

Rehellisyys

- Valehtelet!

Joku sivupersoonistani haastoi minut.

- Voit kyllä huijata muita ja olet jopa hyvä siinä, manipuloinnissa, sanasi osuvat kuin satapäiset nuolet vaan älä nyt aikuinen mies itseäsi koita kusettaa, siitä ei hyvä seuraa...

Ääni vaikeni, ja totesin sen olevan oikeassa, miksi moista edes koitin... .

- Halut ja himot, niistä johtuu suurin osa syistä joilla koittaa oikeuttaa väärintekemisensä, tuli vastuksena alitajunnasta, kuula toimi kirkkaasti, ajatus luisti. Hairahduin hetkeksi ihailemaan ajatusteni jälkiä sillä olin huolella hankkinut psyykkeeseeni kestoa, ajatuksen juoksuun nopeutta, ja päässyt pisteeseen jossa ajatukseni oli liikkuvaa kuvaa haju-, maku- ja tunneaistien tuottaman datan täydentäessä kokonaisuuden.

- Palaa asiaan, äläkä ihastele itseäsi sen peilin edessä..., tuli kipakka, naisellinen, palautus todellisuuteen. Lienee syytä tässä välissä selittää että olen monipersoonainen ihminen mutta en silti ole skitsofreenikko, kunhan vain pystyn ajattelemaan itseni useammalta eri kantilta, kääntämään itseni vastakohdakseni tai muutoin vain tyystin erilaiseksi.

Tällaisen mielen hallintaan olen keksinyt termin demokraattinen skitsofrenia, eli kun ajattelen asioita eri persoonieni kautta niin silti minä, itse, se kokonaisuus mikä niistä koostuu, olen puheenjohtaja ja pj:n sana ratkaisee.

- Hyvä on, tuumin jatkaen: - Ei siis ole mitään perusteltua syytä miksi ottaisin tämän huumeannoksen mutta koska tekee mieli, ja on käyttämättömiä resursseja..ööö..

- Tälle vuodelle on sovittu 12 kertaa, nyt on maaliskuu ja kuusi kertaa käytetty, jäljellä siis saman verran.. , tuli kirjanpitäjältä, tuolta numeroita yli kaiken rakastavalta versiolta minusta, salamana.

- Niin joten siis olkaa hiljaa valmistautukaa kiitämään seuraavat 12 tuntia noin 200% ylinopeutta... .

Pääni vaikeni ja aloin väsätä vetoja.

Sus'

Krapu 11/23

 Viikolla 11 on vuorossa jälleen kuvahaaste. Ei ole kolmea sanaa, vaan yllä oleva kuva. Katso kuvaa ja löydä siitä sadan sanan tarina.

Muuten ohjeet ovat samat tutut eli krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.

Jätä krapusi linkki Susu Petalin blogiin.

Heräsin mielettömään päänsärkyyn! Jomotus takoi sydämenlyöntien mukaan, saaden minut irvistelemään hullun lailla. Nousin mennäkseni kaapille lääkettä ottamaan vaan äkillinen pystyasentoon hakeutuminen aiheutti suoranaisen räjähdyksen. Näin niitä kuuluisia tähtiä, ja koska kokemus oli uusi, syntyi paradoksaalinen tilanne – toisaalta nauroin sille että sarjakuvamaisesti näkyi tähtiä, toisaalta sattui niin hitokseen että pimeys joka koitti, tuli vapauttavana.

Otin siis pyörtymisstä johtuvat torkut ja heräsin hetken päästä, röhnöttäen lattialla. Vahingosta viisastuneena nousin hyvin, hyvin varovaisesti pystyyn ja aloin köpötellä lailla satavuotiaankohden ea-kaapille.

Kunnes tajusin: - Hetkinen, mites..mihinkäs se päänsärky oikein hävisi..? Kummastelin asiaan ääneen. Helpotti kun oli poissa, vaan säikäytti soittamaan lääkäriajan – Mikä mua vaivaa…?? 

Sus'

Rajuilma, tuo veikeä orkesteri keski-Suomesta;)

esittää suosikkibiisini Päätä särkee

"Päätä särkee,  älä beibi vingu!!"

Saturday Classics 110323

Kevyet mullat, kiitos hyvästä musasta!!

Lynyrd Skynyrdin viimeinen alkuperäinen orkesterin jäsen, kitaristi Gary Rossington, heitti lusikan nurkkaan.

Nyt olet vapaa, kuin se lintu siinä biisissänne....

1977 Oakland Stadium, on tää komee biisi..

Ja mikä ihme täällä haisee?? ;)

Lisää klassikoita!

Sellaista, elämä on ja kuolema korjaa, hyvää lauantaita,

Sus'

Krapu 10/23

 Viikon 10 krapusanat ovat idiootti, mustelma, ravintola.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Susu Petalin blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki Susu Petalin (clikc!) blogiin.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

- No niin, katsotaas’, tuumasi ravintoloitsija kyltintekijälle.

- Näyttää hyvältä, mustaa punaisella, kuten pyysinkin.. oikein hyvä… todella siisti.. Ravintola Musta Elm...hetkinen…

Kyltintekijä huomasi saman minkä ravintoloitsijakin:

- Senkin idiootti!, tuli molempien suusta yhtä aikaa. He katsoivat hetken toisiaan ja purskahtivat molemmat hirmuiseen hekotteluun. Nauru vain yltyi kummankin yrittäessä sanoa Ravintola Mustaa Elmaa.. tai Mustelmaa, niin kuin kyltissä luki.

Naurun hiljalleen laannuttua, kyyneliään pyyhkien, aloitti kylttimaakari:

- Olen todella pah.. , vaan ravintoloitsija keskeytti:

- Ei se mitään, saatiin niin hyvät naurut, teki todella hyvää, että teet korjaukset ja minä maksan satasen lisää.

He löivät kättä päälle, sanoivat näkemiin, naurahtaen vielä kerran.

Sellainen hauska hetki;) Aloin sanoja makustelemaan ja tuosta mustelmasta tuli Musta Elma ja loppu kirjoittikin itsensä, kuten sanotaan.

Hyvää krapuilua!

Sus'

The Dead South - In the hell I'll be in good company

Viime vuotisista löydöistä tässä on ehdottomasti paras tanssivideo.. :D

Saturday Classics 040323

 Päivän sana on Tush (-75)eli sitä haeskellaan alkuperäisesti ZZ Topin toimesta:

Dusty Hil r.i.p.

Girlschoolin versio lievästi rähjääntyneempi, sopii Lontoon skideille:

1981 sstudiossa oundaa tällaiseltä

ja samaan aikaan,

Nazareth - Tush, kuinkas muutenkaan;)

Snaz-liveltä -81

Rockenroooooooooooooooooll,

Sus'

Krapu 9/23 Mitäs läksit, Pirkka-Pekka utsi aikoinaan telkussa oudolla äänellä

Katutason huoneustot täyttyivät pienistä putiikeista, Kaikenmaailman Napeista aina Kuusamon Kuksa e& Puukko Oy:hyn. Kuhina sunnuntaisin täytti autoliikenteeltä kielletyt kadut ikkunaruutuostoksilla olijoista ja turisteista. Liikkeiden hintataso pakotti paikalliset yleensä kauempana sijaitsevaan Megalomania-Markettiin jossa löytyi kuulema miljoona myyntiartikkelia.

Pakkomielteisesti Johannes Mielityinen laski myytäviä tavaroita. Hän oli päässyt lauantaina ensimmäiseen sataan tuhanteensa, ja jatkoi laskemista tyytyväisenä. Samassa hän huomasi että työntekijät poistivat tavaroita sijoittaen tilalle vain yhtä tuotetta. Kysyttään asia, harmistus lasketui kuin verho mielensä eteen, saaden miehen tokaisemaan: - Pieksämäkisen synnin juuri ja alkusyy sentään… , Johannes mutsi poistuen Megalomaniasta. Tiedon tuskaa lisäävä huomatus kuuulutti Johanneksen päässä: Mitäs kysyit, meni tekemiset loppuvuodelta…. .

Siinäpä krapulaiseni...öö.. kraapaisuni ;D  Krapulaa en ole tavannut ainakaan puoleentoista vuoteen;)

Tässä yksi teksti kun tuli mieleen metsästä.. :

Metsä on niin kaunis, elämänsä kohina sammumaton

Tulvien kevät räjähti keskelle talven pysähtyneisyyttä. Sieluni huokaisi onnessaan, mieli lepäsi, ajatus häipyvä vei mennessään ajantarkkailun, turhan parranpärinän ja mielenhäiriöt, ulkopuolisuuden. Metsä sulki sisäänsä uuden asukkaansa, otti osakseen, jakoi omansa, kaikkensa kantoi jalkain juuriin, ihmisen. Joka hymyillen liversi linnuille, huhuili pöllölle ja jopa ulvaisi lailla suden. Metsä oli luottavainen uuden eläimen esitykseen, ja toivotti tervetulleeksi sinetöimällä päivän tuhannen värisävyn auringonlaskuun.

Kului kevät, kesä kuleksi, kuivasi metsän. Keskikesän juhlaan valmistautuva metsänväki oli pakkomielteisen riemun vallassa.

Juhlan korkein hetki, se kaunein sekunti, kun päivä kääntyi lakipisteellään, ja metsänväki remahti juhlahumun huutoon ja riemuun, vaikeni väkivaltaisen äkisti. Tunnelman tuhosi tuhannen väkevästi metsätyökoneiden armadan ilmaantuminen kolinoineen, dieselin käryineen. Kaikenlaista katkojaa, karsijaa, pätkijää ja purijaa löytyi koneiden seasta, kaikki likaisen keltaisia, kuskeinaan hurjia partasuita, pelkäämättömiä petoja, peräkammarin kauhukakaroita.

Ei auttanut lintujen liverrys, hätäiset huhuilut pöllöjen, hirvien huolestunut mölinä, ei edes suden ulvonnan sisältämä kaipaus, ikävä, suru ja murhe tulevasta. Koneet käynnistyivät kuuroin korvin, metalliketjujen kolinan saattelemana alkoi totaalinen hävitys, myllerrys, tuho!... , ja tuhansien eläinten kotien täydellinen lanaus maisemaan.

Partiopojan seuraavan viikon kävelymatka katkesi kyyneliin, ahdistuneeseen huutoon sisällään, sielunsa itkuun... :

 - Miksi, oi miksi?????

Edellinen tapahtui oikeasti kun olin 14 vanha. käveltiin perinteistä polkua lippukunnan mökeille ja äkisti oli raapaistu 500 m x 200 m metsää puineen, jäljellä olivat vain kuormaajien ym. vempeleiden jättämä täydellinen maankääntö. lyllä iski todellisuus, "tehometsätalous" tunteisiin, muista itkahtaneeni kyyneleen, pari, niin pahasti riipaisi rinnasta.

Elämä läimii ajoin lujalla kädellään ja molemmille poskille;)

Hyvää viikonloppua!!,

Sus'

PAHA - Raiskattu, hakattu maa

Nyt näyttää tosi pahalta... (ennustuksen tapainen kurkistus mahdolliseen ihmiskunnan tulevaisuuteen Euroopan osalta).

 Tämän I-S:n artikkelin ja paljon muuta luettuna. Sotahistoriaa olen tankannut viime kuukausina ylettömästi, ollen ikään kuin aiheen parissa mutta vähän väistellen varsinaisten sotajuttujen lukemista, siis Ukrainan kärsimyksistä Venäjän hyökkäyksen tähden.

Putinin ruuvi alkaa kiristymään, paine kasvaa ja tyytymättömyys leviää (Venäjän)eliitin parissa, ei mene kauan kun joku yrittää jotain, toivottavasti onnistuu sillä sen jälkeen toimenpiteet hankaloituisivat ylettömästi Putinin bunkkeroituessa Aatun tavoin. Tavan kansan kärsimyksistä viis' mutta kun sen eliitin rahat alkaa huveta, ei siis enää ole satoja miljardeja missä piehtaroida vaan muutama hassu miljoona ja nekin ruplia!

Sota menee päin helvettiä, puna-armeija on osoittautunut paperitiikeriksi ja ongelmat johtuvat vain ja ainoastaan vallitsevasta yksinvaltiudesta - kukaan ei puhu kenellekään totta vaan aina sitä mitä he luulevat toisen haluavan kuulla.

 Ja moisesta ei seuraa muuta kuin kaukana todellisuudesta oleva todellisuuden kuva, ravintoketjun päässä se on vääristynein. Tämän kuvan pohjalta ketjun huippu tekee kuitenkin ne päätökset jotka vaikuttavat ensisijaisesti 40 miljoonan ukrainalaisen elämään suoraan, sanoin kuin puoleen miljoonaan venäläiseen sotilaaseen, ja epäsuorasti Venäjän kansaan eli mitä siellä nyt on, vajaa 150 miljoonaa. Sekä tietysti Eurooppalaisiin kansoihin, itäiset odottavat tilanteen ratkeamista, peläten sen eskaloitumista.

Ja niin pahoin pelkään minäkin. Mahdollisuus että olemme kolmannen maailmansodan kynnyksellä kasvaa päivä päivältä Putinin etsiessä ulospääsytietä tilanteesta johon on itse itsensä ajanut ja koasvojen menettämine ei tule kyseeseen. miettikää itse loput, ei ole vaikeaa matematiikkaa. Nyt jo on alkanut puhe Transnitrian kärsivistä venäläisistä Moldovassa ja Valko-Venäjä on tarjottimella lampaanoloisen Lukashenkon toimesta.

Sus' ostaa seuraavina kuukausina kuivavarastonsa täyteen ja ylitsekin, pahin paska on vasta edessä, saisivat edes käärmeen pään hengiltä, puta-Putin joutaa juosta sapeliin, ja nopeasti että saadaan prosessi kaiken alasajosta käyntiin. 

Tällä hetkellä nimittäin monen maan niin sanottu puolustustila on vähintään kaksi, monella kolme ja onpa muutama nelonen, ja Puola jo lähellä viittä. Vitosen ollessa maksimi. Siis Def-Con -termistä puhun. Kuuklaa, ei jaksa selittää.. .

Jos olin toiveikas viime vuonna ja ennustin että ei ala sota, niin tänä vuonna palikat on kääntyneet päinvastaisiksi ja vaikka olisin kuinka lempeä faktoille niin silti pelkään.

Ei hyvä.

Sus'

Maaliskuun tulevaksi tervehdin

 Ostin lisää sarjakuvia, niitä kun ei ole koskaan liikaa!! Zrto Paasilinnan romaanin Rovasti Huuskosen petomainen miespalvelija tehty Karvainen kamaripalvelija -sarjakuva-albumi on mv-kuvien uskomatonta juhlaa. Niin taidokkaasti tehtyjä kuvia että oikein käy kateeksi moinen piirtämisen lahjakkuus. Tekijänä Hannu Lukkarinen.

Tintti kuussa -kovakantinen oli mielestäni kallis, 15,-, kunnes tajusin että siinä on kaksi normi Tinttiä eli ne kuu-jutut. Siisti! Tulee olemaan keräilyharvinaisuus, luulen, kuten myös tuo Karvainen k-palvelija.

Kuvan laatu sanoinkuvaamattoman huono!

Turun murteella Aku jaksaa naurattaa, kyseinen murra saa mut aina hyvälle tuulelle joskin sitä jää aina miettimään josko nyt varmasti ymmärsin oikein mistä oli kyse ;DD

Anton Six taasen oli uusi tuttavuus. Sarjis on julkaistu 1987 mutta on kuin pakasta vedetty, harvoin olen törmännyt näin hyväkuntoiseen sarjikseen joka on jo siis liki 40 v vanha!!  Ja oli vielä hyvä sodanjälkeinen tarina. Jesh!!

Eli onnistuneet hankinnat. Sitten jotain hellyttävää:

Ja hauskaa!!

Its a duck!! 

Tämä on Monty Python-vitsi!

Never trust the Odds!!

Kurjempi kohtalo, karma? ;DD

Olisinpa tajunnut vilkuilla taivaalle viime öinä mutta kerrankin!! olen nukkunut sikeästi kuin tukki, pahus!!

Sus''

Olisi ollut revontulia tarjolla, nyyh...