Ystävyyden Loppunäytös - runo

Ystävyyden loppunäytös

Aina annoin anteeksi, en jaksanut kantaa vihaa

Vuosikausia venasin, kun jäit sä vähän velkaa 

Et huomioinut minua vain hetken hyväksikäytit

Ja sinä aina viaton, olit ja syyttömältä näytit!?

Harhaa, paskaa, kusetusta

Totuus rahasta varastetusta

Vedit ränniin, kaiken! ja velaksi

Kodin vuokrat, pystyyn ja: - Taksi!

Lisää kamaa, samaa, uutta, erilaista, vielä kuutta

Kokeiltava, seoten, psykoosissa ulvoen, susikuuta.

Keskipäivällä.

Viimein virheen, virallisen rajan, yli ja vapauteen

Pääsin eroon, kuoletit tunteet - vajosit varkauteen!

Veit tavaraa niin turhaa, vaan kun kodistain: - MURHAA

Kotirotta ihan liikaa, enää anteeks' ,en pysty, et saa!

Lisää vetoo, nappii, viinaa, sekaisin ja vielä vähän

Essoo, pihvii, kontit, piinaa, painaa, itkettäähän

Oma tyhmyys, ja huolella!

Ikä alkaa, painaa hartees', yksin kun vasten, tuulta käyt

Olis tarpeen, edes yksi, ystävä kun yksin, nyt unien näyt

Todeksi muuttuen, painajaista pitkää, eikä herättäjää

Kuka välittäisi, tahtoisi edes, kurjaa ihmistä, pettäjää..

Sus'060624

Pitkä ystävyys katkesi kotirottailuun, eli varasti tavaraa (turhaa vieläpä + pari olutta). Kuoletti tunteet teollaan, ne loputkin, kiitos. Ei tarvitse enää huolehtia ihmisestä joka ei tee itse asioiden eteen mitään, kunhan makaa perse homeessa ja narkkaa sekä valittaa. Pyh!

Hyvää alkanutta kesää, siitä huolimatta tai juurikin siksi! ;DD

Sus'