Tahjunnavirtaa!

 

Levotonna hereillä, pyörien pimeässä

Kosketa, ota iholle, silitä, helli

hyvänä pidä palauta kiertoon

oon ladattu!

”Kuin latausaseman’

vieres' olisin maannut

viikon.. ”

Kaksi paskana, vajaana,

rikki, poikki…

ruumiina,

pääkallon syvyyksistä timatnttini hehkuavat

liekeissä vain ovat, harhan,

vain on, harhaa

Kuvitelmaa, päätelmää 

väärää, varmaa

vain on että

seinästä

Kuului poliisiradio!

Sen seinän kaadan, ahdan tiilet

puree, nokkii mies ristikot ratkea

ei kynällä vain ajalla

linnaan:

Saatanan tyhmä, miksi?

Siksi että en

tiedä tai tiedän

siedän silti itseäni

kertomatta

jätän älä kysele!

On aika taas jatkaa matkaa

hatkaa, hukan polut jolkotella

koira kapinen kasvaa

turkkiinsa, loistoon

kuu toiseen neljännekseen

Ulvoo kaipuuni, kaihoisa

ikävänväkevän

voiman vietäväksi

(heittäysi nyt hetimiten):

- Hui! Hai, helmiä sioille! Noille

kirjoille kasatut 

lauseet totuudet toiset

tukevat tanakasti ajatusta

alkavaa uutta kohtaa

kaikkeuden

kirkkauden

valaistuen

kuula kimmeltävä hetken

hulluna himmeli pyörii

sielu asettuu.

käyn

Uneen.

Sus’16122022

(runot, sanat, tekstit tänne edelleen, varmuusvarasto),

Rok,

Sus'