Aamuöinen varkaus..

              Pihasta pyörien varkaat vei vittu joo!!

Yössä yksinäinen hoippuva humalainen kotiinsa koittaa

Kaatuu konttaa suuntaa ei hukkaa! ja sitkeys voittaa

vain väsymys kiinni otti sai ovensuuhun sammuu..

Kesän viileässä yöttömässä yössä sen kirkkaudessa

päivän uuden alkaessa tuntiensa vanheten auringossa

kylpee aamun säteissä sävel siipein tirskuva soiden

Korvat nappaa äänet hiljaiset sanat harvat

liian varhaiset?! ja niin varmat..  Nousee karvat

- Mun turkki, mun vaistot! hauhau ja murr, ei oo

nyt kaikki oikein, kohdallaan.. .

Varjoon häviävään valon taitteen välähdys - vääryyttä?

poimin aatteen tuuman mietteen muutaman.. syvyyttä

syytää tunteet miinuksilla harvoin viipyy se lehmän ammuu..

Aamuöisessä hiljaisuudessa hetkessä ennen heräämistä

kovatöisessä teossa ainekset päivän ollen en keräämistä

kaihda vaikka koossa kaikki kasassa kuin tanssi koiden

Pienet osat liikkuvat kuulen sen pling! kilahduksen

vasten metallit ja niiden välähdys sen kirkkauden

- Mun vahti mun vuoro! nyyhkin! ja kurrrr, kissan

kehruut palautti ja selvennyksen..

Valaistuin vauhdissa päivänkoiton yön usvan

pyyhkäisin pois nyt valossa ymmärryksen kovan

kysymyksen kaivaten  vastauksen sai kai ja ollen

kohta valkoinen kartan siihen nyt taiteillen 

vaikka jingin, jangin, harmonian..

Nukahdan  herään huomaan saatana sittenkin pihassa 

pyörävarkaat käyneet vieneet helvetti uuden vanhassa

liian monta lukkoa laitettu vaikeutta..  Vituttaa kun en vaikka

Haistoinkin huomannutkaan herätä unta jatkoin vaan rahassa

menetin taas monetta kertaa kerätä saan kunnes on kasassa

liian monta euroa varastettu ankeaa.. Ahdistaa kun en vaikka

Vaistot huusi punaisella!!!!!!

Sus'070224