Yksikseskös Itkeskelet?
Turma talosta tuskaisen, viisarit liikkui..-vat..-ko?
Tuijotus töni sekunnin, toisen..kolmasko?
kera kyynelten ajan kadotti.
Surun olemus anova, katseen sumeat: - Näetkö?
Hepan hirnahtavan hallavaharjan: - Herskaako?
Heilahtaen selkään viikate, sielun otti.
(Annoksen kaiken kaman kerralla… .)
Kuolinsyyksi oman käden, via - vahinko viralliseen,
todistus ja leima: - laittoi liikaa annokseen.
Yksin huomas' oli; ja kaikki: - Lohtua lupasi!
Vannoi väitti rauhaan jätti - tapasi
punnitsi - diagnoosin, vaan väärin! päätteli..
- Kas, jo.. , ajatteli hymy häivähti;) seli-selitteli
itselleen,-kseen:-Toki tauon, tarpeen
tarvitsen, jonkun muun olan, harteen
(hirteen?)*
vuoro kastua.
)* vilahtava ajatus sanojen välissä
* * *
- No jopas tuli, siis synkkä runo, tai synkkä oli runon hetki runon hlölle vaan itse ihmeissäni kun en ole tuollaisia hetkiä tallentanut runoihin herran vuosiin, jäi nollarin alkuun moiset mietteet, mielialat.
Ei kai etiäinen, enne? Mahdollista, siis muun, hmmm ... .
Muikenee
Sus' -vaari.
(no en ole saanut lasten lasta, edes setänäkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti