Saturday Classics 030922
Liityn kasvavaan joukkoon Vesa-Matti "Vesku" Loirin muistoa kunnioittaviin. Aivan uskomaton mies, taiteilija, tulkitsija. Ylisanat on sanottu moneen kertaan, mitä niitä toistamaan, antaa esitysten puhua!
Laitan kaksi biisiä joista ensimmäinen on PMMP:n hittiklassikko Rusketusraidat jossa Loiri näyttää koomikon kyntensä, aivan hillitön veto ;)
Katso nauramatta ja saat tosikkotodistuksen seinällesi ;D
Toiseksi Apulannan Armo jonka sanojen syvyys, ja Loirin tulkinta sai minut kyynelehtimään kun aikoinaan näin. Ei siksi että jengi liikuttui vaan siksi että itse liikutuin.. . Vaikeaa tätä vieläkin on kuivin silmin kuunnella:
Menee tunteisiin, kyllä.
Hyvää matkaa Vesku, tiedän sen minkä sinäkin - se ei jää tähän, vaan jatkuu!
Kuolema on vain portti.
Lisää klassikoita!
Hyvää lauantaita,
Sus'
Vaikka lopputulos onkin saatu leikkaamalla, oli Loiri armoitettu biljardissa, ja temput itsessään
hänen tekemiä. Ei lähde joka pelaajalta esim. tuo pallon ylitys valkoisella ja sen jälkeen pussitus.
Kommentit
Jopa paljon parjattu Huilumies - jossa hän itse soittaa poikkihuilua, sai aivan erilaisen sävyn ja "sävelen", kun sitä näin keskiäkäisenä kuunteli.
Lempibiisit Loirilta ovat ne perinteiset Lapin kesä ja Nocturne.
Mutta.
Rusketusraidoista saat antaa mulle sen tosikkotodistuksen. Lisää siihen Kusela, sekään ei koskaan uponnut.
Armo on upea biisi, mutta ei, tämä ei koskettanut. Ei varmaan johdu esittäjästä, luulen ettei tule ketään, jonka esitys koskettaisi samalla tavalla kuin Tonin.
Näistä voisi kirjoittaa pitkät listat, luulen ma.
Kyllä, kuulostaa varmaan kuuluvan osastoon "ei kiitos mulle", mutta näiden käännökset kutittivat mun huumoriosastoa.
Levyn nimi on ENNEN VIIMEISTÄ MALJAA.