04 helmikuuta 2023

Kolme runoa Ukrainan sodasta - toinen

 

Katsaus Tulevaan -

n:o Kuusisataa Kuusikymmentä Kahdeksan:


Maailma on vaihteeksi raiteiltaan, sillat

vääntynyttä metallia, suunniltaan illat


yöt sireenit soi… tuhkanharmaa aamunkoi.


Hiljaisuus livertää linnut, lupsien vartiosotilaan

silmät.. vahdin. vaikenee pensaikko, ja huomaan


Äh, liian myöhä! Voi...hevonvitunputin kun loi.



Tuhon, tuskan, itkun, puutteen -

hädän, surun niin ylen mustan!


Tähden houreen, menneen vallan

vahtikoira sen lyöty tahtoo pakittaa!



Menneisyyteen todellisuusko?.. kadoten haave

tuoden uudenko? Pirstaloituu, savuava aave -


sekaisin on Venäinmaa, vain valhe-elämää..



Totuus laiskan hukassa, propagandassa paskaa

silmät, suut täys’! Television turruttaa, jaksaa


kovin vähän kansa uneen...valheelliseen jää..



Sorron, mielivallan, rakenteen -

aatteen!.. yhteen, kahteen, kolmanteen


iskee sanat: Totuus, vapaus!

olla, tulla, sama oikeus!



Kaikille. Kaikilla.



Sus030223

2 kommenttia:

Jael kirjoitti...

Tuska vaan jatkuu siellä, ja johtaa ties mihin..
Hienoja runoja.

Sus' kirjoitti...

Kiitos.

Kevään merkki - Sus' vetää kuontalon sileex! Aouuuu...

 Tähän piti tulla ennen -kuva, muistin että se pitää ottaa kun hiustenleikkuuta oli jäljellä noin 3 minuuttia. Kolmesti muistutin itseäni as...