Katsaus Tulevaan -
n:o Kuusisataa Kuusikymmentä Kahdeksan:
Maailma on vaihteeksi raiteiltaan, sillat
vääntynyttä metallia, suunniltaan illat
yöt sireenit soi… tuhkanharmaa aamunkoi.
Hiljaisuus livertää linnut, lupsien vartiosotilaan
silmät.. vahdin. vaikenee pensaikko, ja huomaan
Äh, liian myöhä! Voi...hevonvitunputin kun loi.
Tuhon, tuskan, itkun, puutteen -
hädän, surun niin ylen mustan!
Tähden houreen, menneen vallan
vahtikoira sen lyöty tahtoo pakittaa!
Menneisyyteen todellisuusko?.. kadoten haave
tuoden uudenko? Pirstaloituu, savuava aave -
sekaisin on Venäinmaa, vain valhe-elämää..
Totuus laiskan hukassa, propagandassa paskaa
silmät, suut täys’! Television turruttaa, jaksaa
kovin vähän kansa uneen...valheelliseen jää..
Sorron, mielivallan, rakenteen -
aatteen!.. yhteen, kahteen, kolmanteen
iskee sanat: Totuus, vapaus!
olla, tulla, sama oikeus!
Kaikille. Kaikilla.
Sus030223
2 kommenttia:
Tuska vaan jatkuu siellä, ja johtaa ties mihin..
Hienoja runoja.
Kiitos.
Lähetä kommentti