18 helmikuuta 2023

Saturday Classics 180223

 Rainbow'n kasarilevyt on monen puristin mielestä silkkaa kuraa. Varsinkin Dio-fanit eivät pidä Joe Lynn Turneria minään, heille kelpaa vain Dio (R:n laulaja 3 eka levyn ajan). mitä kapeakatseisuutta, pyh!!

Minä taasen kuuntelen Rainbow'ta Ritchie Blackmoren (kitara, soolokitara, sävellys, liideri) fanittamisen näkökulmasta, ja hyvin maistuu niin JLT kuin ennen häntä ollut, Down to the Earth -levyllä laulanut Graham Bonnet. 

Dion jälkeen RBa alkoi ketuttamaan se että hittejä tulee mutta pienelle hard rock -yleisölle, ja kun oli jo tuossa vaiheessa veivannut rockia jo yli 15 vuotta ja rahaa ei ollut jäänyt käteen, niin päätti että nyt on muutettava linjaa, hän haluaa tehdä tilin. Ymmärrän täysin sillä maineella ei elä


Niinpä hän otti yhteyttä mm. Russ Ballardiin joka rustasi Rainbow'lle kunnon ison hitin eli Since you've been gone:

Tämä biisi opetti osaltaan Rikun tekemään 
lisää kaltaisiaan, sanoisin.


Seuraavalle levylle, Difficult to Cure, tuli laulajaksi siis JLT, ja Russ Ballard rustasi jälleen levyn isoimman hitin, I surrender, kunnon iskelmärokin, ja nyt alkoi RB oivaltaa kuinka tällaisia hittejä kirjoitetaan, ja väänsi levylle sen seuraavat menestykset Roger Cloverin sanoittaessa (basisti jo Deep Purplessa yhdessä RBn kanssa). Spotlight Kid on suosikkilistoillani kympin kärjessä ja Cant Happen Herestä kuulin/näin kaitafilmiversion!!! :o


Kuulin biisin ekaa kertaa jossain tanssilavadiscossa(Kuusaa?..hmm..), 
Dj Nite  soitti sen, näyttäen samalla biisiin tehdyn kaitafilmi..öö..videon?
Kyllä pärähti!! ja toimii edelleen!! 
Suosittelen koko keikan katsomista, 
Riku on ajoittain hieman maaninen..heh.. .


"Silimien välliin" -levyllä homma jo osattiin mutta enää ei tullut edellisten kaltaisia, pieniäisoja (ei siis isojaisoja kuitenkaan;) MTV-hittejä mutta oli oppinut tekemään suoraviivaisempaa, yksinkertaisempaa bilerockpopmusaa. 

Joihin soitti edelleen tapposooloja!!

Rainbow - Stone Cold


Bent out of shape, joka jäin Rainbow'n viimeiseksi studioalbumiksi, sisälsi  Can't Let You Go joka on kirjoitettu yhdessä JLT:n ja David M Rosenthalin kanssa joka oli R:n kosketinsoittaja tuolloin. 


Aiiiiiiiiiiii kääääääääääääänt
 let juuuuuuuuuuuu kouuuuuuuuuuuuuu!! ;DD


Iskemärock-hitinteko oli opittu. Ja sen verran hittikamaa tuli että Ritchie perusti vamonsa Candice Nightin kanssa Balckmore's Night -renesanssimusiikkiyhtyeen;)


Hyvää lauantain jatkoa,

lisää klassikoita täältä!



Sus'


Blackmore's Night - Shadow of the Moon


10 kommenttia:

Pöllö kirjoitti...

Minä oon huono arvostelemaan musiikkia; se on joko hyvää tai huonoa ;) Siis sitä joko kuuntelee tai ei kuuntele, se on joko nautinto tai raastaa korvia.
Vuonna ennen kiveä ja kirvestä kuuntelin lähinnä iskelmää, kiitos rakkaan enoni (siis oikeasti kiitos, kuuntelen iskelmää vieläkin, olen yleensäkin suht kaikki ruokainen). Mursu sitten opetti kuuntelemaan muut musiikkilajit; siihen kuuluu mm. Rainbow ja moni muu.
Vuonna 2005 koin kuitenkin jotain... no, varmaan elämäni viiden parhaan elämyksen joukkoon kuuluvaa: Tampereen Pakkahuone ja Graham Bonnet!
Mursu oli aivan täpinöissään päästessään ko. konserttiin ja lisää jännitystä konserttiin toi se, että miten minä sen koen. No, leijuin ehkä noin puoli metriä penkin yläpuolella koko konsertin ajan, en nähnyt enkä kuullut mitään muuta. En varmaan vielä kotimatkallakaan.

Ja ei, se ei ollut ensimmäinen eikä ainoa "suuren luokan tähti" jota olin käynyt katsomassa, että ei ollut ihan eka kerta :D kun pääsin kylille.

Sus' kirjoitti...

Ei musaa tarvitse arvostella mitenkään eikä siitä mielipiteen kertomiseen tarvitse tietää mitään musiikin tekemisestä jne. Voi vain kertoa että tämä biisi saa minut tuntemaan tällaisia asioita, tämä taas noita muita. Ja niin pitääkin valita musa, kuuntelee ja poimii sieltä ne mistä tykkää, oli se sitten oopperaa tahi iskelmää.
Minähän kuuntelen ja saatan innostua ihan mistä vain, jos siinä on se jokin mikä saa mun sielun soimaan.. . jotkut biisit kulkee mukana, kuten Motörhead, ihan vain siksi että on kivaa luukuttaa joskus täysillä ja karjua raivostumistaan pihalle. kun hetken möykkää ja heiluu Moottoripäiden tahtiin niin jo vain on takki tyhjä tunteista ja ei jaksa enää raivota, kenties jopa unohtaa miksi edes alkoi raivoamaan.
Osa biiseistä taas on soinut silloin kun on tapahtunut jotain, rakastunut, mennyt polvi sijoiltaan ja mitä mulle nyt on tapahtunut, musa liittyy kaikkeen minun ollessa kyseessä. Sillä jos ei muuta niin päässä soi kova biisi aina, joskus muistan nimen joskus en.
kun on sisäinen pakko soittaa, alkoi 12-vuotiaami, juuri ennen murrosikää, ikään kuin geenit olisivat tiedottaneet että ala soittamaan, se kuuluu sun elämääsi, niin onhan siihen hieman erilainen näkökulma. Tiedän paljon, olen kokeillut ja soittanut livenä(kin) perussoitimet, laulanut, ja lopulta tehnyt myös biisejä, san säv ja sov niin koko paletti tullut käytyä läpi. Teoriaa en ole opetellut, ajattelin pentuna että jossain vaiheessa kun olen soittanut tarpeeksi, nii ne vain aukeaa mulle, yhtäkkiä tajuan mitä ne sanoo...

Sus' kirjoitti...

Ai niin. Graham Bonnet on hyvä laulaja, pidän myös Down to earth albumista kovin. All night long!! (hassua, sukunimensä tarkoittaa brittienglannissa auton konepeltiä, ja vielä siis graham-versiona, kuin leipä;D

SusuPetal kirjoitti...

Iskelmä-rock kyllä tanssittaa hyvin. Ja koukuttaa. Hyviä biisejä nämä, jaksaa kuunnella edelleen vuosikymmenien jälkeenkin.

Ritva kirjoitti...

Hyvin nämä uppoaa edelleen :-)

Pisi Prkl kirjoitti...

En ole varsinainen fani mutta kasarin alusta asti näitä on tullut kuunneltua toisinaan. Laulajalla ei mulle o niin välii, molemmat käy.

Lepis kirjoitti...

Kyllä mä taidan olla ton ekabiisin Rainbow aikakauden fanittaja. Taisin nähdä livesti myös. Tykkään myös tästä viimeisestä esityksestä paljon.

Ps. Eikö me olla kuultu tää postaus jo aiemmin… tai vastaava 🤔

Sus' kirjoitti...

Paljon mahdollista Lepis, samanlainen luultavasti ollut mutta ei tästä näkökulmasta. Johan tässä ainakin 7 v blogia pidetty eli kaikki jutut tullut ainakin kertaalleen, eiks ne niin sano parisuhteista, toiminee blogeihinkin. Tosi n runot aina uusia mutta nekin toistaa sisällöltään aika paljon, pitäisi rakastua niin tulisi positiivisempaa tekstiä

Kiitos kommentoinnista, olipas yllättävän yksimielistä kommentoijaa, johtunee ikärakenteesta;)

sami niilola kirjoitti...

Yksi kaikkien aikojen kovimpia bändejä. Biisit ei vanhene koskaan. Kun viel ajattelee aikaa milloin ne on tehty. Ei ollut nykypäivän vempeleitä.

Sus' kirjoitti...

Sami - Puhut vähän mutta asiaa!! Ou jee!! Alkoi jo kasarin alussa olla digivehkeitä, sen kuulee joistakin biiseistä, kiippareihin tuli outoja soundeja, varsinkin kun ne laittoi DX-7 syntikkaan sellaisen tikun joka joko huojutti sitä ääntä tai nosti/laski sen korkeutta. Varsinkin live-versioissa kuulee, varsinkin kun Ritchie antaa Purplen perintönä hyvin tilaa muidenkin sooloille.

Saturday Classics 231124

 Ensimmäisen bond-tunnarin tekijä on kuollut. Vic Flick sai sävellyksestään peräti kuuden punnan palkkion.. 😞. Sinänsä todella kapitalistis...