Muukalainen asteli aamun katoavissa varjoissa, paikalliset tuijottivat ikkunaverhojen raoista kuumeisen näköistä miestä pelko sydänalassaan. Pienen kylän oli vauhkoonnuttanut uutiset maailmalta, kuulema joku superrikollinen oli pakomatkallaan eksynyt Suomeen ja kaikki olivat varmoja että tänne peräkyläänhän tuo eksyisi. Miksi, sitä ei kukaan hoksannut kysyä, kaikki vain hokivat tietävänsä varmasti että näin on.
Autioita teitä asteleva mies kaatui äkisti, jääden makaamaan lehmuksen varjoon, kantamansa muovirasiallinen kolikoita levisi tielle. Kului hyvinkin tunti, ennen kuin kukaan uskalsi tätä lähestyä. Viimein Alatalon vanha emäntä, riivinrautamainen ja pahasuinen ikineiti meni, tökkien miestä kävelykepillään:
-Ka, sehän on meirän Lauri, mistä halavatusta sinä siihen tupsahit??
Kuollut pysyi hiljaa, vaiti.
Piiiitkästä aikaa krapuiluilua, olipas vaikea näin kylmiltään...😛
Sus'
6 kommenttia:
Jäi vaivaamaan, miksi Laurilla oli muovirasiallinen kolikoita 🤔
No ehti melkein kotiin kuolemaan; parempi niin kuin tuntemattomaan paikkaan.
Jospa Lauri kaipasi kotiin, tuli tienoolle, muttei rohjennut pidemmälle.Ikävä loppu kotiinpaluulle
Susu - kolikot ilmaantui kun olin jo kirjoittanut pätkän, huomasin että kolmas sana unohtui kirjoittaa tarinaan, siksi se on irrallinen, olisi pitänyt alkaa alusta ja ei viitsinyt. Syynä siis kirjoittajan laiskuus... ;DD
Kiitos kommentoinnista;)
Mun mies siirtää kaikki euroa pienemmät kolikot muovirasiaan ja heti tuli mieleen, että Lauri oli napannut mukaansa rasian, viimeiset rahansa. Surullinen loppu tarinalla.
Melkein mutta ei ihan. Kolikot varmaan löysi uuden omistajan...
Lähetä kommentti