Saattaa kuulostaa aiheena vaikealta, vaan minäpä avaan vähän mitä ajan takaa: haen rehellisyyttä itseään kohtaan, runon tulisi olla tunnustuksellinen muodossa tai toisessa. Nyt on hyvä tilaisuus tuulettaa sieluaan, ja lyyrisesti vapauttaa itsensä jostain, pienestä tai isosta, sehän on aina subjektiivista, synnistä (kristillinen termi mutta hyvä tässä yhteydessä). Ikävästä tilanteesta, jossa tuli sanottua liikaa, liian voimallisesti, tai adrenaliinipäissään suoritetusta, jännitystä elämään -näpistyksestä kaupassa. Aiheitahan riittää, ihmiset ovat erehtyväisiä, ja kaikenlaista pientä pahaa tulee tehtyä, ajoittain tahattomasti, välillä pahanilkisesti hihittäen, myöhemmin katuen ja surren omaa heikkouttaan.
Ihmisen elämä on kasvua ja siihen kuuluu jossain vaiheessa, ajoittain, peiliin katsominen. Itse otin aiheeseen kokonaisvaltaisen näkemyksen, koko elämän kattavan, ja muutoksen hetken sisältävän vapautuksen tunteen. Armo on kova juttu. Eikä siihen tarvitse uskontoa, armoa pitää, ja voi, antaa nimenomaan itselleen, ja toki myös muille.
Kiirastuleen
Kuolemaa kohden, kauan kun juoksee,
se tulee luokse, lähenee.. , miettimään..
laittaa miehen tahtoaan
Päätin: en enää pakene, kohtaan
kaiken, käännyn takaisin.. , elämään!
Saa mieheks’ palautumaan
Kiirastuleen astuin, synnin tunnustin
pyysin anteeks’, armon sain, karmaa.. ,
kuittaamaan
käy Mies velkaa maksamaan
Tulessa totuuden, valheet palaen,
polttaen sielua, sydäntä korventain,
hiljaa hinnan maksoin, eteenpäin.. , kulkemaan
tietä Miehen oikeaa, katsoo..
hymyillen huomiseen;)
Sus’ 080922
**
Inspiroivaa rehellisyyden huimapäistä, pyörryttävää hetkeä,
Sus'
P.s.
Tämä on siis ainakin minun osalta tässä vähäksi aikaa. Jos kuka haluaa, niin saa ottaa Runotorstain hoitaakseen? Huhuu? Töitä ja säännöllistä postaamista kaipaavalle juuri sopiva pieni projekti hoitaa, ei liian vaivalloinen mutta antoisa ja luova. Ja tuo sen rytmin, kerta viikkoon.
Kiitos kaikille osallistuneille, ja toivoa sopii että olemme tuottaneet emotionaalisia kokemuksia lopputuloksia lukeville;)
Jihuu!!
Kiittäen ja arvostaen,
Sus'
Repolaisen satoa
3 kommenttia:
Rehellisyys/armollisuus (MYÖS) itseään kohtaan on todella hyvä pohdiskelun aihe - eli kiitos tästä ja myös aiemmista runoaiheista jotka saivat minutkin leikittelemään niin ajatuksilla kuin sanoilla.
Itsenituntemukseni (toivottavasti jo lähellä kuuttakymppiä tunnen itseni) ja minuuteni perustuu leikkimieliseen heittäytymiseen ja sitä olet tarjonnut haasteellasi!! Harmi, että osallistujia oli kovin vähän... niin ihanaa oli lukea sinua ja toistenkin runoja... eihän muutoin minulle tällaista nautintoa eteen tule!! Mutta, aikansa kutakin... uusia leikkejä kohden!
Sun runot=sanoitukset kuulen aina sävelin... ne on upeita ja ajatuksia herättäviä!
Itserakas pitääkin olla ja nauttia kättensä töistä - upeaa liilalla leikittelyä!! Kaikkea hyvää eloosi ja hih... parikin runoa löytyy täältä
https://repolainenreissaa.blogspot.com/2022/10/runotorstain-satoa.html
Hieno runo. Itse olen käynyt samanlaisen prosessin läpi ja käyn sitä edelleen. Peiliin katsominen vaati alkuun rohkeutta, mutta nyt se sujuu jo lähes itsestään. Eli tuo vanha yogasutra pitänee paikkansa: se mitä toistetaan, se vahvistuu. Kaikkea kivaa ja hyvää sinulle Sus'. Vähän sääli, että lopetat runotorstain vetämisen, mutta ehkäpä joskus vielä jatkat.
Kiitän kommenteista. Luova tauko tekee hyvää;)
Lähetä kommentti