Saturday Classics 110622 Piti parodioida..
vaan kansa taistel.. ei kun siis, otti tosissaan. Tällaisia biisejä on esimerkiksi Elämän valttikortit, Ahti Lammen 1980 julkaistulta debyyttialbumilta:
Elämän Valttikortit on suomalaisen iskelmälaulaja Ahti Lammen vuonna 1980 julkaistu debyyttialbumi.
Albumin tunnetuin kappale on sen nimikappale ”Elämän Valttikortit”. Sanoittaja Vexi Salmi oli tarkoittanut laulun alun perin parodiaksi tuohon aikaan muodissa olleista itsetilitysiskelmistä. Kappaleen ja albumin saavuttama suosio osoittivat kuitenkin, että tällaisille melankolisille iskelmille oli olemassa tarve aikana, jolloin työttömyys oli käynyt Suomessa siihenastisissa huippuluvuissa, maaseutu oli maaltapaon jäljiltä entistä tyhjempi ja tuhatmäärin suomalaisia oli muuttanut Ruotsiin paremman elämän toivossa.[1]
/wikipedia
Muistan kun kävin kahdeksankymmentä -luvun alussa, milloin etsimässä velipoikaa, tai pummaamassa mutsilta rahaa, tai muuten vain kahvilla käymässä ja jassoa pelaamassa. ravintola Patruunassa, Vaajakoskella. Patiksessa oli kaksi puolta, se parempi, ja sitten se ns. "räkäpää", pubi missä "viikonloppuisät" itki viikolla tuoppiin katkeruuttaan... , ja laittoivat soimaan Reijo Kalliota, voi hyvä kurjuuden maksimointi sentään!! ;D
(ai että kun tuli eläväinen muisto kun aloin tätä tuumaamaan, oi aikoja, oi tapoja;)
Laitetaan astetta kovemmat panokset: Kari Kuuva ja Jussi Raittinen viettivät iltaa kuunnellen rokkenrollin klassikoita, ja illan hiipuessa (1964) Raittinen alkoi fiilistelemään vanhoja tangosinkkuja. Kuuva ja Raittinen repeilivät synkille kielikuville ja niiden inspiroimana KK tuumi että nyt täytyy laittaa paremmaksi ja syntyi Tango Pelargonia jossa muun muassa kukkuu tuonen käki... ;D
Iski parodia vasten naamaa kun kansa otti tosissaan ja myöhemmin selvisi mm. että mainittu käki on oikeasti olemassa jossain lapin kansantaruissa. (Tarinan lähde tv-sarja Iskelmä-Suomen yksi jakso)
Suursuosio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Junkkarinen levytti vuonna 1975 kappaleen ”Ruusut hopeamaljassa” uudestaan nimellä ”Ruusuja hopeamaljassa”. Samannimisestä albumista hän sai Suomen ensimmäisen platinalevyn ja nousi siten poikkeuksellisen suureen suosioon.[4] Myös muut Junkkarisen 1970-luvulla julkaisemat levyt menestyivät hyvin; hän saavutti kaikkiaan 11 kultalevyä.[8] Suurimman suosion aikaan vuosina 1976–1977 Junkkarinen keikkaili puolen vuoden aikana jokaisena päivänä eri puolilla Suomea ehtimättä käydä kotonaan kolmeen kuukauteen.[4]
P.s. Whitesnake on jäähyväiskiertueella, kiitos David Coverdale, olet suonut nautinnon jos toisenkin, niin Purplen kuin Whitesnaken keulilla. On äijällä keuhkot, huh miten vetää yli seitenkymppinen pitkätukka!! Hui!! ;D
Kommentit
Whitesnake sen sijaan kyllä putoo. Ja onhan Purplellakin monta huikeaa biisiä. Taavi on melkoinen kultakurkku niin sanoaxeni.
Onneksi kaikki ei putoo, muutenhan sitä ei ehtisi tehdä kuin kuunnella hyvää musaa ;DD