Runot 5.522 lähtien

22 kesäkuuta 2022

Syvien vesien sanoja..

 ..ja kevennykseksi vähän huumorimusaa lopussa. Hieno otsikko, eikö?

Jahti


Ajoin pakoon Saatanaa!

seuraavaa itkien pelkoaan

Mies kun pohjimmaisillaan

löytää juuret, puhtaan pahuuden


Katsoo silmiin suoraan,

..näkee minuuden.


Juoksin karkuun Saatanaa,

kuin verikoira hän jahtaa

jääräpäänä tauotta jatkaa


Saavuttaa, katsoo silmiin

- Takaisin tahdon viattomuuden?


Kuulen naurun Saatanan,

kippurassa pidellen mahaa

- Niin murjaisit mojovan,

saat sielusi vielä pitää..


Hymyilen, teen virheen

alkaa jahti uudelleen.




Sus’110622



Suudelman jos saisin?


Tunsin huulillain suudelman

niin hellän ja pehmeän, virvoittavan

Kosketuksen kauniin, ihanan,

vanhan miehen fantasia, ah, unelman


Ken toteutti juuri? Tuumin, 

ja silmäni aukaisin


Koskaan ikinä milloinkaan!!

ole säikähtänyt, sielu väristen,

vieläkin todistaen, sävärit saan!

Katsoin silmiin silmättömiin


Kuoleman mustiin syvyyksiin,

niin kylmä, niin lopullinen, kadotukseen..


ja laukaisen!


Raketin kohden kantta taivaan

lävistäen ja pimeyteen

mustimpaan iänkaikkiseen

avaruuteen, polkuun uuteen!


Morfeuksen luvalla, sadalla proopuskalla

unien ohituskaistoilla, vauhdittomilla nopeuksilla: 


- Liidän, kiidän, elän, kuolen.


Olen.



Sus’110622


Olen usein kohdannut tilanteen jossa joku lukee kirjoittamiani runoja ja kun tulee vastaan muutama tuollainen kuin yllä, niin huolestuvat ja saavat päähänsä ajatuksia, lukevat rivien välistä ja tulkitsevat minun olevan viittä vaille vainaa oman käpälän kautta. 

Ovathan ne synkkiä, käsittelevät kuolemaa, elämistä, olemista... eksistenssiä noin yhdellä sanalla sanottuna. Silloin ei liidellä pintavesissä vaan möyrytään syvällä, pimeässä ja tutunomaisessa tuntemattomuudessa, eli itsessään.

Itselle nimittäin reaktio näihin runoihin on enemmänkin siinä että nyt olen ajatellut tuosta asiaa ja voin siirtää sen sivuun ja miettiä jotain muuta. Ikään kuin asia käsitelty, seuraava. Jos siis kirjoitan oikein rankkaa niin minulla on silloin kevyt meno, niin kevyt että uskaltaa käydä niissä pimeissä, ahtaissa paikoissa omassa päässä eli negatiivisissa muistoissa, kokemuksissa. Sillä helpointa lopulta on kohdata asiat, käsitellä ne ja siirtyä seuraaviin asioihin. käsittelemättöminä ne heijastuvat asioihin joilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa mutta kun se on käsittelemättä niin se "vainoaa", ikään kuin piippaa hälyä, automaattiasetus - Käsittele asia! Piip Piip!

Joten minulle runo tässä tapauksessa on asian loppukäsittelyasiakirja. Jos olisin itsetuhon tiellä, angstaisin huolella ja runoissa olisi sylillinen epätoivoa, rakkaudettomuutta, kaventuneita näköaloja ja toivon totaalista häviämistä horisontista. Kauhea olotila, olen sellaisessakin ollut hetken aikaa... . joskus, kauan sitten, viime vuosituhannella.


Vaan repäistään jotain hassua ja kivaa:



Hassua ja kivaa

Silitin kissaa havulla,

epäluuloisen katseen alla,

hyväksyvää kehräystä,

kivaa kuulla,


Lumoavaa jos transsiin,

langeta loveen täytyisi.


Kissan katse seuraa pistettä

valon leiki seinällä, lattialla

saa katin tasot ylös ja pian!

Sieppi vie, hauskaa!!


Vetää ylös, alas, sivulle, ilmaan

kuinka notkea olla voikaan

mikään elollinen niin kaunis

ja intonsa kikatuttaa


Kaikki seurueessa nauraa

kanssa kissan, ei kissalle!


Sinä iltana kissa silitettiin

noin sata kilometriä.


Hassunhauskankivat bileet,

kattibailut jälkinimettynä.

Miu;)


Sus'110622


Lopuksi ns. huumorimusiikkia, genre josta en juurikaan välitä, hauskan biisin tekeminen on nimittäin todella vaikeaa verrattuna rakkauslauluun. Jo pelkästä se että ne menee yleensä, tietty!, duurista, saa ihokarvat pystyyn. 

Ruåttalaisten hommaa nää duurijolkotukset, kellään ole noin hauskaa -asenne puskee päätään. Vaan Kummeli-ryhmän kännilaulu on nii hiton ironinen että ei paremmasta väliä. Ja se ironiahan tunnetusti menee yleensä, vanhemman polven ainakin, ohi ja yli, otetaan tosissaan se mikä on  laulettu. Kuin viranomaispäätös.


Antakaa määkin huuran, määkin oon kännissä!!!


Korkkaa, morkkaa, mokaa, dokaa...!!!



Toinen mikä jostain syystä toimii on Jope Ruonansuun - Stressman.. . Hidasta batistiinikävelyä...


Hiialahousuja hoi! Kävelkää hitaasti!



Jopen Aattelepa ite on hieno biisi, en laske sitä huumorimusiikiksi, se vain on sarkastisen luovaa vittuilua ihan meille kaikille, sulla on harteilla pää, käytä sitä! Aivot on nimenomaan kehittyneet ongelmanratkaisuun.


Jopen ehkä paras biisi!!!




Sellaisia mietteitä tänään.. tai siis 11. päivä näitä kirjoittelen, lauantai ja au paistaa, lähdenpä kaupungille, sosiaalinen olo kun purki yksinäisyyden hedelmiä "paperille".


Muksaa päivää, 


Sus' 

2 kommenttia:

sami niilola kirjoitti...

Jokaisella on kaiketi oma tapa ilmaista itseään ja purkaa tunteitaan. Kirjoittaminen on yksi parhaista. Ja Jopen tekstit ja vitsit toimivat todella hyvin.

Sus' kirjoitti...

Näin on, hyvin summattu!

Jope on. Tai oli. R.I.P.