"Frustra poeticas fores compos sui pepulit!" (Vuosituhannen Lause)

  eli 

Turhaan koputtelevat tervejärkiset runouden ovia!

, sanoi joko (Platon) tai Seneca, aikoinaan. 

Ensimmäinen oli sitaattiluettelon sitaatin perässä ensimmäisenä, mutta suluissa, jälkimmäinen kai siis on sen öö... ominut ? itselleen, tai se tunnetaan hänen lausumanaan. En tiedä mutta hauskasti sanottu.

 Totuudellisestikin, kovin tervejärkistä ja harmonista, loogista jne. elämää viettävän runot ovat kohtuu latteita verrattuna kunnon kolhuja saaneeseen, epämääräistä, itsetuhoista jne. elämää viettäneiden runoihin verrattaessa. Noin empiirisesti, toki ja varmasti poikkeuksia*) löytyy, molempiin suuntiin sillä niin on aina. 

Samaan on päätyneet muutkin, kuten esim. Dave Lindholm kappaleessaan Pieni ja Hento Ote, jonka yhdellä rivillä hän muotoilee:

Runoilijan kehto ei ole ruusuista tehty koskaan

 

Eli rankemman punkan kuluttajat, peräti kivi tyynynä ja hiekka kyljen alla, siitä puuttuu niin ruusut kuin suurin osa unestakin. Tosin-- nyt hieno hetki Sujen elämästä: 

-91 marraskuu tai jotain sinnepäin..

Olen Costa del Solilla, Malagassa ja hillot on kaput joten täytyy yöpyä ulkona. Löydän puun jonka juuret alkaa maan pinnan yläpuolelta ja ne muodostaa ikään kuin kehdon! Etsin sopivan kolon ja sinne kitara, mies, ja reppu polvien alle. Hyvin nukutun yön jälkeen herään aurinkoiseen syyspäivään, Välimeri on kivenheiton päässä. Vaikka tilanne oli se että olen PA ulkomailla ja vailla tuttuja, (kun se yksi ei vastaa puh, kun linja on suljettu, kun ei maksanut laskua tai jotain...), niin silti tunnen olevani enemmän elossa kuin ikinä. 

Iltaan mennessä olen jo nirhaamassa lasinpalalla vasenta rannetta, valmiina tappamaan itseni ja yöstä kävelen Torremolinokseen jonka hiekkarannalle nukahdan. Herätäkseni uuteen päivään Välimeren aaltojen kohistessa korvan kalvoilla. Jälleen järjetöntä elämisen riemua ja nyt ei  illalla tullut downereitä, vaan  tunnelma pysyi hyvänä seur. kuusi viikkoa;) 

Hauska, rankka, erittäin opettavainen reissu. Ja siis hyvät unet vaikkei ollutkaan petauspatjaa ynnä silkkiuikonuntuva -peittoa ;D

Josta sitten saikin runoihin materiaalia reilusti. Tutustuin kahteen saksalaiseen jotka kohtelivat kuin pikkuveljeä, pitivät huolta ja opettivat käytännön asioita ja osoittivat minua kohtaan kollektiivista ykseyttä, ihmisyyttä puhtaimmillaan. Myös vapaudesta, oikeudesta olla kuka on kun antaa muiden olla keitä he ovat, siitä että suomalaiset ulkomailla saattavat kusettaa sinua (mikä oli minulle hlökohtainen pettymys, oli ollut kuva että varsinkin ulkomailla autetaan kyselemättä, siksi että on samaa kansaa), ja nöyryyttä, aivan helvetisti nöyryyttä. Itsevarmuuteni perustan laajennustaso ja korotus, luotiin tällä reissulla. Muutaman reissun jälkeen olin niin valmis ihan mihin tahansa! 

Ja tietenkin sen elintärkeän tiedon että sitruunoita ei myydä kaupoissa, niitä kasvaa siellä kadunvarren puissa, ääliö!! ;DD

- Hi Sam, get us some lemons for the tequila, ok? - Yeah, for sure, right away...

Ja niin Sus' jolkottelee lähinpään mercadoon, no sitrones, seuraava, no sitrones, qe???

Tulee ulos toisesta kaupasta ja miettii että se kolmas minkä tietää on ihan ketun kaukana,

 ja katselee ylöspäin...

sitruunaan!!!

Yksi tärkeimmistä asioista oli se, että ei oikeasti tarvitse olla juuri mitään kun on vapaa ja saa ajatella rauhassa. Tarkoitan tällä aika pitkälti materiaalisia asioita kuten auto, asunto jne. mitkä yhteiskunta haluaisi meidän hankkivan jotta talous pyörii ja kansa voi hyvin ja verotuloilla hoidetaan heikoimmat jne. Kuulun ihmisiin joille materia merkitsee mahdollisimman vähän, en yksinkertaisesti saa sitä mitä haluan, ostettua. Missään ei myydä oivalluksia. Asioita voi kyllä oppia muiden johdolla mutta sen asian valaistuminen, se hetki kun tajuaa jotain... ei saa kaupasta, ei ole hintalappua, rahalla ei tee paskan vertaa. Mietittävä on jos halua niitä hetkiä. Siksi arvostankin suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa niin älyttömästi - jos tyytyy siihen mitä saa, eikä tarvitse enempä,ä eikä ole sairauksia, niin saa sen verran että voi rauhassa miettiä! Ja ehkä keksiä jotain josta sitten joku keksii jotain ja tekee rahaa ja valtio saa verotuloja jne.

Vaan kun nyt olen ikäänkuin virallisesti tunnustautunut vähintään varttihulluksi niin ei kuin runoilemisiin!!

Onneksi huomenna on jo Runotorstai, saa julkaista viimeisimmän rakkaan lapsen, lähettää hänet maailmalle ja katsoa miten käy... .

Sus'

Fool as Sus' - Lemontree...

')Poikkeus vahvistaa säännön, saa sen elämään. Lukitut, poikkeuksettomat säännöt ovat kuolleita, ja siten ne kannattaisi muuttaa/poistaa. Viittaan esim. siihen jenkkien perustuslain lisäykseen joka sallii aseen kantamisen. se on tehty ajallensa, vaan se aika loppui jo yli sata vuotta sitten ja laki pitäisi kuopata sellaisenaan, muuttaa se nykypäivän ihmisiä ja tilanteita vastaavaksi. Näin järkeilin joskus 1998 - 2000.