Kautta Kuolon(via Death)
Lankesin loveen,
ulottuvuuksien oveen,
tuskaiset teesini naulitsin!
Töräytin torveen,
keräten korpeen
kyyneleistä rojun tiputin;)
Sienet suloisten näkyjen
hämärä verho hulluuden
Pois tempaistu! Valaistu!
Palasin tosiolevaiseen
rumaan, väkivaltaiseen,
Kauas, pois! ..kaipasin..
Sekaan sekavien sanojain,
mielipiteen ilmoittajain,
pahempaa kuin kuvittelin.
Pillerin yhteen, toisen toiseen,
kolmas vaivaan uuteen!
Sumussa kulkien,
yö päivää etsien.
Vielä kierroksen teen..
Viisastu, onneen astu!
Voimalauluja laulaen,
poskea, hammasta purren!
Verenmaku suussa..
Huutaen, potkien, eläen!
Vaikka väkisellä, enää en,
kuole kerran kuussa.
Vanhuuteen väylä vie,
tuttu, tuntematon tie.
Kolikko taskussa, aina!
Polun päähän poistuen
Kivut jäähän?, nauraen ;)
Maksettuna elämän laina.
Kautta Kuolon kauemmas… ,
nostan katseen, kas kas;)
Sus’ 080722
***
Filosofia-runo.
Sus'
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti