– Luulin, että tämä on vain minun oma ongelmani!

 Itse lause on jonkun kommentoijan heitto tähän uutiseen kauppojen valaistus- ja peiliolosuhteista. Vaan asia kiinnostaa minua yleisemmin.

Meillä ihmisillä on käsittämättömän hyvä (ja tyhmä) taito supistaa kaikenlaiset ongelmat (varsinkin), ja taudit omiksemme. Niin  omiksi ettemme pysty kuvittelemaan ketään muuta jolla on samanlainen ongelma?? Siksipä tuo lause, tai sen muunnelmat, tulevat usein vastaan.. . "Enhän minä mutta ne muut", on sama asia päinvastoin. Siis niin kummallist, kun sitten perustetaan vertaistukiryhmää ja vastaavaa niin kyllä tulee huulilta: " Enpä olisi uskonut että yleisimmän syövän kärsineiden omaiset kärsivät ja kaipaavat vertaistukea, ne muutamat vanhemmat, sukulaiset kun luulivat keksineensä ja omistavansa koko jalon kärsimyksen." Juujuu... .

Pitää olla aivan helvetin harvinainen tauti, tai tapahtuma, jos sitä ei kukaan muu ole kokenut, ei tule kokemaan eikä koe juuri nyt sinun kanssasi jolloin voitkin varata koko kokemuksen itsellesi: " Olen saletisti ainoa joka tästä kärsii..." ja silti on varmempaa kuin lottovoitto että kulman takaa tulee joku ja vie yksinoikeutesi, ilmoittamalla kärsivänsä samasta ja sitten nämä kaksi perustavatkin vertaistukiryhmän toisilleen ja ihmettelevät suureen ääneen ainutlaatuisuuttaan. Vaikka kyse on siitä että ei ole kissojen ja koirien kanssa, tai edes some-alustalta, etsinyt kohtalon tovereita.

Olemme kaikki niin samanlaisia että erilaisuutemme on vain pintasilausta ja yksityiskohtia, dekoja elämän juhlasalissa, ja varjoisilla kujilla.

Näitä tuli mietittyä,

Sus'