Muistovärssy

 Viikko sitten illalla, puoli kahdentoista aikaan, välähti mieleen seuraavat rivit:

        Kuoleman murheen,

        kukka kuihtuva kantaa.

        Haudalles' tuoreen,

        ruusun mi' lohdun antaa.

        Mielessä minun, muiden,

        elää saat.

        Sus' 120722

Onpahan nyt sitten kirjoitettu yksi tuollainenkin, saa käyttää.

Sus'