eli The Rhyme of an ancient mariner, on Samuel Taylor Coleridgen yksi pääteoksista. Itse tutustuin runoon sen sarjakuvasovituksen kautta jonka on piirtänyt (myös) englantilainen sarjakuvataiteilija Hunt Emerson joka on julkaisut teoksiaan mm. Myrkky -sarjakuvalehdessä.
Meri tyyntyi, purjeet raukeni,
tuli kuolonhiljaisuus;
vain uhmaks meren aution
joku lauloi taikka huus.
Yli taivaankannen hehkuvan
kuin verenkarvainen kuu
nyt kiertää kehrä auringon,
pääll’ aluksen seisahtuu,
Näin vaihtuu päivät — alus vain
jää hiljaa paikalleen
kuin laiva, joka maalattu
on öljykankaaseen.
Vettä, vettä määrätt’ on,
ja kaikki janoaa,
vettä silmänkantamat:
et vettä juoda saa.(Suomentanut Yrjö Jylhä.)
Runosta enemmän täältä.
Ja nyt tämän sivistyspostauksen lopuksi vielä musiikillinen tulkinta tarinasta eli Steve Harrisin Iron Maidenille säveltämä/sanoittama The Rhyme of an Ancient Mariner:
Se mikä tekee asiasta Suomessa virallisen, on tietenkin Aku Ankka -versio ;DD Jos jostain asiasta on olemassa AA -versio niin se kannattaa painaa mieleen, kuuluu yleissivistykseen.
Olette näin sivistyneet, nyt voi olla kuin ne kuuluisat Ellun Kanat (& Munamies -orkesteri!)!!
Lähden tänään katsoman onko Itä-meri vielä paikoillaan, niistä ikinä tiiä, siirtyilevät itsekseen.. tai jotain... hih!! Eli siis käyn Tallinnassa, taas vaihteeksi ;)
Sus'
2 kommenttia:
Erinomainen sivistyspostaus! Nyt tuli sivistystä monelta kantilta. Hyvää matkaa! On se hyvä kävästä katsomassa, että onko kaikki samoilla paikoillaan, vaiko siirtyneet ;D
Mielestäni tallina oli metrin vasemmalla viimeiseen verrattuna, tosin join alkoholia humalaan asti ens kerran sitten joulukuun eli alkoholilla oli osuutta asiaan.
Mene ja tiedä, pääasia että henki kulkee, materia väistää... ;)
Lähetä kommentti