Viikko sitten illalla, puoli kahdentoista aikaan, välähti mieleen seuraavat rivit:
Kuoleman murheen,
kukka kuihtuva kantaa.
Haudalles' tuoreen,
ruusun mi' lohdun antaa.
Mielessä minun, muiden,
elää saat.
Sus' 120722
Onpahan nyt sitten kirjoitettu yksi tuollainenkin, saa käyttää.
Sus'
2 kommenttia:
Loistava värssy. Olet sinä melkoinen taituri.
Kiitos;)
Lähetä kommentti