17 elokuuta 2022

Yksin asuminen ongelma?

 Tässä jutussa Inka Kallén kertoo miksi yksin eläminen EI ole ongelma... :O


Inka ei myöskään ole koskaan edes harkinnut 
mitään muuta ammattia kuin näytteleminen.
On siis muitakin kuin minä jolle suurin osa asioista on selviöitä.
Minkä kyllä tiesinkin... , mukavaa.


No johan pomppas!! Minkä helvetin tähden se olisi ongelma? Kenelle se olisi ongelma? Tunteeko joku että on ongelma jos minä avaudun että olen elänyt koko aikuiselämäni yksin? Ihan ihmeellistä arvottamista.

Niin kuin olisi olemassa jokin standardi elämälle: sinun on jossain vaiheessa asuttava jonkun kanssa parisuhteessa ja samassa taloudessa. Höh, ihan perseestä. Vai onko kyse vain naistenlehden typerästä klikki-otsikosta, vai ihanko oikeasta ongelmasta, tai siis oletusarvosta että kaikki asuu kaksin, kolmin? En ymmärrä.


Inka vierastaa ajatusta, että myöskään yksinäisyyden kokemus kulkisi käsikynkkää yksin elämisen kanssa. Hänestä niiden välillä on merkittävä ero: yksinäisyys on mielentila, ei mikään johdannainen sille, että ihminen elää ilman parisuhdetta. Yhtä lailla ihminen voi olla äärimmäisen yksinäinen, vaikka olisi suhteessa.

– Koen itseni tosi harvoin yksinäiseksi, vaikka olen paljon yksin. Olen luonteeltani sellainen, että saan voimaa ja rauhaa yksin olemisesta.

Inkan mukaan yksinäisyys on mielentila ja siksi aina omalla vastuulla.



Juurikin näin! ;)


Nyt jos alkaisin seurustelemaan, luultavasti pitäisin oman asunnon, tai sitten pitäisi olla naisella niin iso lukaali että sinne voi tehdä yhden, lukollisella ovella varustetun, huoneen jossa tarpeen vaatiessa lataisin akkuja, ihan yksin. Ja jonne toisella ei olisi mitään asiaa ilman etukäteistiedustelua puhelimella. Jos puhelin kiinni niin sitten  en ikään kuin olisi paikalla ollenkaan.

Yksinasuminen on niin täydellistä herkkua ettei mitään rajaa. Ei tarvitse tehdä kompromisseja mistään, mieti sitä!! Toisaalta, ei minulla mitään yhteisasumistakaan vastaan ole. Ja nyt tajusin että en ihan koko ikää ole yksin asunut, on kuutisen vuotta mennyt yhteisöissä asuessa


Muksaa päivänjatkoa,



Sus'




Evans Blue - Alone Not Lonely
Löytyipä mukava hitti kun etsin postaukseen musaa;)



9 kommenttia:

DrDove kirjoitti...

Voihan se yksinasuminen olla ongelma sellaiselle, joka ei oikeasti halua asua yksin. Aikoinaanhan naisestakin leivottiin "vanhapiika", jos ei tiettyyn ikään mennessä ollut löytänyt miestä itselleen. Vanhapiika oli sananakin jotain vähän noloa ja huvittavaa. Nykyäänhän sanan korvaa sinkkunainen ja se ei ole enää noloa. Onneksi.

Sus' kirjoitti...

Jos ihminen ei halua asua yksin, on olemassa useita erilaisia asumisyhteisöjä joista saa oman asunnon ja sosiaalisesti aktiiviset naapurit. Ei nykyään sen ei pitäisi olla ongelmat osin paikkakuntakohtaisia eroja löytyy ja niin ed.

Lähtökohtaisesti en vain koe tuota ongelma-luokituksen alaiseksi asiaksi.

DrDove kirjoitti...

Se otsikko kuulunee samaan sarjaan kuin myös lausahdus "raha ei ole mikään ongelma".

Sus' kirjoitti...

itselle raha alkaa olemaan ongelma silloin kun sitä on paljon. omaisuudesta ei ole kuin harmia, huolta, vakuutusmaksuja, pelkoa että joku vie. Jos ei ole mitään, ei kukaan mitään voi viedäkään. köyhänä on helpompaa kuin rikkaana, rikkaus eristää todellisesta elämästä.

sami niilola kirjoitti...

Niin, kyllä sitä yksin voi asua eikä silti ole yksin.

Pöllö kirjoitti...

Niin, voi olla niinkin, että olet, ihan oikeasti onnellisessa parisuhteessa, olet kumppanisi kanssa samassa huoneessa, välimatkaa reilu metri mutta silti tunnet itsesi yksinäiseksi. Se saattaa sillä hetkellä tuntua niin isolta ongelmalta, että tekisi mieli heittää sitä toista jollain.
Seuraavana päivänä se välimatka on liian lyhyt, tila liian pieni, on lähdettävä ulos.
Ja kolmantena päivänä on päästävä kiinni toiseen, oltava kylki kyljessä, välimatka on liian pitkä - se reilu metri.
Yksin mutta ei yksinäinen, varaton mutta köyhä - voisiko elämässä olla niin?

Sus' kirjoitti...

Sami - Kiitos kommentista.
Pöllö: Tuohan on ideaali, se mitä lopussa sanot tiivistää kaiken, juuri moin.

Timo Kyttä kirjoitti...

Kiitos taas kommentista, ei vain jotenkin jäänyt blogiin, tuli vain spostiin sieltä. Eihän siinä mitään poistettavan oloista imo ollu...

Mulla on kyllä vähemmän tullut elämäs oltua yksin - ekan eron jälkeen 2,5v sinkkuutta ja nyt Tarjan jälkeen vuosi ihan ittekseen. Ihan hyvin yksikseen riittää tekemistä, nyt meillä on omat asunnot ja joka vko se muutama päivä ei nähdä, niin tuntuu hyvältä kompromissilta. Meille. Jokaisellahan on se oma luonne ja elämä, joten voi löytää itselleen sopivan tavan olla.

Pöllö kirjoitti...

Sus', siis oli tarkoitus kirjoittaa "varaton mutta ei köyhä".
Pahuksen väsymys kera puhelimen 😝

Pelin historiaa..

Areenan sivu lle, hyvä dokumentti Monopoli n historiasta, kuinka kaikki onkin toisin kuin aina on sanottu olevan, ja sitkeästä taistelusta t...